Kukaan ei lotkauttanut korvaansa, kun talvella eurovaaliehdokkuudestaan kertonut Timo Soini ilmoitti samalla, että kävi eurovaaleissa miten kävi, hän asettuu ehdolle myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Ei lotkauttanut, koska tähän porsaanreikään on Suomessa jo turruttu. Kansanedustajien oikeus sahata eduskunnan ja europarlamentin väliä mielin määrin on turvattu oikein perustuslaissa.
Perustuslain 28. pykälä toteaa
asian viattomasti: "Edustajantoimen hoitaminen keskeytyy siksi ajaksi, jonka kansanedustaja toimii Euroopan parlamentin jäsenenä. Edustajantointa hoitaa tänä aikana hänen varaedustajansa."
Tätä politiikan moraalia jäytävää porsaanreikää on käytetty ahkerasti Suomen koko EU-jäsenyyden ajan. Poliitikot rakensivat siitä itselleen kätevän ikiliikkujan.
Asian moraalinen alamittaisuus korostuu perussuomalaisten tapaisessa puolueessa, joka pyörii yhden miehen ympärillä. Puolueen eurovaalimenestys olisi jäänyt vaatimattomaksi ilman Timo Soinia. Hän sai noin 80 prosenttia puolueen runsaasta 162 000 äänestä.
Puolue kuitenkin tarvitsee Soinia veturikseen taas eduskuntavaaleissa. Jos perussuomalaiset ei pääse 2011 hallitukseen, Soini voi äkkiä palata EU-kentille. Kätevää, vai mitä?
Istuvista kansanedustajista europarlamenttiin valittiin Soinin lisäksi vihreiden Heidi Hautala ja SDP:n Liisa Jaakonsaari. Heitäkin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa äänestäneet voivat nyt kysyä, menettelivätkö he moraalisesti oikein siirtyessään kesken kauden eurokentille. Aiemmin porsaanreikää on käyttänyt muun muassa Paavo Väyrynen.
Suomessa ei ole käytössä listavaalia. Se tarkoittaa, että äänestetään ensisijaisesti henkilöä ja vasta toissijaisesti puoluetta. Tämä vain korostuu eurovaaleissa.
Ääni on Suomessa siten hyvin henkilökohtainen luottamuksen osoitus. Jos valittu vaihtaa parlamenttia, tilalle voi tulla varapaikalta henkilö, jota äänestäjä ei olisi suurin surminkaan äänestänyt. Arkijärjellä se on vastoin äänestäjän kuluttajansuojaa.
Hyppiminen parlamentista toiseen estää poliitikkokaartin luontaista uudistumista, kun yhdet ja samat naamat ovat tyrkyllä joka kerta. Hyvä kansanedustaja ei ole välttämättä hyvä meppi eikä päin vastoin. Kummankaan tehtävän arvolle ei ole hyväksi, että tehtävää vaihdetaan kuin paitaa.
Koska kansanedustajat säätävät lait, he päättävät myös itseään koskevat säännöt. Takavuosikymmeninä eduskuntavaaleissa saattoi asettua ehdolle kahdessa vaalipiirissä. Vuoden takaisessa vaalirahoituskohussa nähtiin, että poliitikot olivat säätäneet itselleen sopivan löysän lain, jota oli helppo kiertää. Sama pätee perustuslaissakin. Ei korppi korpin silmää noki.
Yhtä lailla moraalisesti kyseenalaista on se, että kansanedustajat ja etenkin ministerikansanedustajat asettuvat ehdolle kuntavaaleissa.
Vuoden 2000 perustuslain juuri alkanut arviointi tarjoaisi hyvän mahdollisuuden korjata parlamenttikikkailun salliva perustuslain pykälä. Se olisi hyvä tehdä jo siksikin, että muutoin yhdet ja samat poliitikot luulevat olevansa korvaamattomia.
Työryhmää johtavalla ministeri Christoffer Taxellilla olisi arvovaltaa justeerata 28. pykälää. Toffessa taitaa olla kuitenkin vanhoja peruja niin paljon poliitikon vikaa, ettei hän ala ärsyttää puolueita kajoamalla niiden saavutettuihin etuihin.
- - - - -
Valtakunnansovittelijan valinta meni lekkeripeliksi. Työntekijäjärjestöt taistelivat kuin tuloneuvotteluissa mutta tällä kertaa keskenään. Koska sopivaa ei löytynyt millään, piti lopulta ottaa pätevä.
kyosti.karvonen@kaleva.fi