Vielä pari vuosikymmentä sitten muu maailma naureskeli huolettomasti Pohjois-Korean johtajasta levitetyille sankaritarinoille. Enää naurua ei kuulu. Sitä mukaa kuin Pohjois-Korea on vienyt eteenpäin ydinaseohjelmaansa tilalle ovat tulleet huoli ja pelko.
Sunnuntaina räjäytetyn uuden voimakkaan ydinlatauksen laadusta ei ole täyttä varmuutta. Pohjois-Korean oman ilmoituksen mukaan kyseessä oli vetypommi. Joka tapauksessa diktatuuri otti taas askeleen kohti ydinasetta, jolla se voi uhata muitakin kuin lähinaapureitaan.
Muulle maailmalle tilanne on piinallinen. Häirikkövaltiota on äärimmäisen vaikea pysäyttää millään järkevillä keinoilla. Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis uhkasi Pohjois-Koreaa ”laajoilla sotilaallisilla toimilla”, mutta tosiasiassa supervallan liikkumavara on olematon.
Jos Yhdysvallat iskisi Pohjois-Korean ydinaseohjelman keskeisiin kohteisiin, diktatuuri pystysi todennäköisesti tuhoisaan vastaiskuun Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin esimerkiksi tykistöllään. Seuraava vaihe voisi olla Yhdysvaltain uusi isku Pohjois-Koreaan ja sen valtajärjestelmän romahdus.
Etelä-Korealle tämä olisi painajaisista pahin. Diktatuuri rajan takana on sille monin verroin parempi vaihtoehto kuin romahtanut valtio ehkä miljoonine pakolaisineen.
Presidentti Donald Trump peräsi räjäytyksen jälkeen Pohjois-Korean yhä tiukempaa taloudellista eristämistä ja kaiken kaupankäynnin lopettamista sen kanssa. Käytännössä vaatimus osuu Kiinaan, jonne Pohjois-Korean viennistä enin osa suuntautuu.
Kiina on jo antanut merkkejä siitä, että sen pitkämielisyys naapuriaan kohtaan on lopussa. Se, että Kimin diktatuuri jatkaa ydinohjelmaansa Pekingistä tulevista vaatimuksista huolimatta on nöyryytys myös presidentti Xi Jinpingille.
Neljä viikkoa sitten Kiina antoi YK:ssa tukensa Pohjois-Korea -pakotteille. Myös Kiina joutuu kuitenkin ottamaan huomioon sen, mitä sille seuraisi Pohjois-Korean romahduksesta.
Samalla katse kääntyy Venäjään, Pohjois-Korean naapuri sekin. Venäjäkin asettui YK:ssa pakotteiden taakse, mutta epäili tuoreessa kommentissaan Kreml niiden tehoa.
Epäilyille on perusteitakin, mutta pakotteiden tietä ei ole vielä katsottu loppuun. Toimeenpanossa vain tarvitaan päättäväisyyttä. Aika pelaa koko ajan diktaattorin pussiin.
Samalla pitäisi lopullisesti tukkia ne reitit, joiden kautta Pohjois-Korea on saanut haltuunsa joukkotuhoaseidensa teknologiaa – on tietämystä saatu sitten itäisestä Ukrainasta, Venäjältä tai jostain muualta.
Mahdollisesti Pohjois-Korea on jo ottanut ratkaisevat askeleet ydinasevallaksi. Olisiko tämä asema siis tunnustettava ja muutettava asennetta koko maata kohtaan?
Ongelmaksi jää silloinkin se, ettei Pohjois-Korean lopullisia tavoitteita edes tiedetä. Uuden statuksen saama tunnustuskaan ei välttämättä pysäyttäisi aseista huumaantunutta johtoa vaan ehkä kannustaisi sitä jatkamaan entisellä vaarallisella tiellä.