"En olisi lapsena pannut pahakseni, jos olisin voinut käydä myös vapaan säestyksen ja improvisoinnin tunneilla", avautuu Sibelius-Akatemian pianomusiikin professori Erik T. Tawaststjerna.
"Kuulun juuri siihen sukupolveen, jolle tätä mahdollisuutta ei edes tarjottu. Vähän haikeasti sitä ajattelee, että näitä taitoja olisi pitänyt jo nuorena opetella. Niiden omaksuminen on aikuisiässä huomattavasti vaikeampaa."
1950- ja 1960-luvuilla vallinneiden olosuhteiden takia kuvitteelliseksi jäävää Erik "Kova T" Tawaststjernaa ei siis kuulla Pori Jazzeissa, vaan vallan muissa, vakavamman musiikin yhteyksissä.
Tällä viikolla hän joutuu Oulussa pohtimaan pianonsoiton perusteita valtakunnallisen Leevi Madetoja -pianokilpailun tuomariston puheenjohtajana.
Oulun tapahtumalle syntyi tilaus, kun Helsingin Maj Lind -kilpailu muuttui kansainväliseksi ja Jyväskylän Ilmari Hannikainen -pianokilpailu avoimeksi kansalliseksi Jyväskylän pianokilpailuksi.
Madetoja-kilpailuun ottavat osaa musiikkioppilaitoksissa tai ammattikorkeakouluissa opiskelevat pianistit kolmessa eri sarjassa. Sibelius-Akatemian oppilaat eivät saa osallistua.
Yleisinhimillisiä, kestäviä arvoja
Historiankirjoja tarkasti selanneet tietävät, miten monet tunnetut sävellykset ovat syntyneet viihdykettä kaivanneiden mesenaattien toiveista ja rahoilla. Viihteellistyminen ei suinkaan ole vain oman aikamme ilmiö.
Suunnittelisiko Wolfgang Amadeus Mozart 2000-luvun Suomessa televisioon musiikkiviihdeohjelmia, jotain Wolfganittelua parhaaseen katsomisaikaan?
"On aina vaikea sijoittaa joku henkilö toiseen historiallisen yhteyteen, sillä vaikuttavia muuttujia on niin paljon. Mozart saattaisi nykymaailmassa säveltää vaikka musikaaleja. Hänen oopperansahan ovat tietyllä tavalla samanlaisia. Niissä tapahtuu paljon, on korvaan tarttuvia melodioita selvästi kuin keskimäärin oman aikamme vakavissa oopperoissa", pianoprofessori miettii.
Tawaststjernan mielestä jotkut klassisen musiikin sävellykset ovatkin viime aikoina menneet "astetta liian teoreettisiksi", jolloin ne helposti etääntyvät edes keskisuuresta yleisöstä.
"Vaan sävellysten laatuahan ei voi mitata yksinomaan sillä, kuinka moni niitä kuuntelee. Aika ei ole ajanut Mozartin, Johann Sebastian Bachin ja Ludwig van Beethovenin teosten ohi. Niissä on niin yleisinhimillisiä ja kestäviä arvoja, ja niitä tullaan soittamaan vielä hyvin pitkään."
Samaa ajatussuuntaa noudattaa pääosin myös tänään maanantaina alkavan Madetoja-pianokilpailun ohjelmisto.
Kuinka kauan
klassisen ihmemaa
Tawaststjernan mukaan Suomen musiikkielämässä vallitsee kaksijakoinen tilanne, vaikka maamme on edelleen jonkinasteinen klassisen musiikin ihmemaa ja täältä on kasvanut kansainväliseen musiikkielämään - ainakin suhteellisesti laskien - huomattava määrä kapellimestareita, laulajia ja solisteja.
Olemme saaneet paljon palstatilaa maailman laatulehdissä tämän erinomaisuutemme vuoksi. Siinä mielessä kaikki näyttäisi olevan hyvin.
"Kulttuurin yleinen viihteellistyminen on vain alkanut vaikuttaa myös vakavassa musiikissa, jonka opiskeleminen vaatii paljon keskittymistä ja pitkäjänteistä työskentelyä - eri tavalla kuin esimerkiksi tietokonepelien kanssa puuhailu. Ehkä on olemassa pieni vaara, ettei enää löydy samanlaista suurta joukkoa nuoria, jotka olisivat valmiit vakavaan musiikin opiskeluun."
Kokeneena pedagogina Tawaststjerna tietää, että syitä täytyy hakea myös sepistä. Opetussuunnitelmia on uudistettu aika varovaisesti, koska on pelätty, että lapsi lentää pesuveden matkassa. Pianonsoiton historia ulottuu niin kauas taaksepäin, että vaalittavia perinteitä riittää.
Harmoniat ja sävelkulut hahmottuvat
Pianopiireissä on kuitenkin keskusteltu muun muassa improvisoinnin ja vapaan säestyksen painotuksen lisäämistä opetuksessa.
"Se olisi ihan tervetullutta kehitystä. Aikoinaan, monta kymmentä vuotta sitten, moni pitkäänkin opiskellut pianisti ei pärjännyt käytännössä lainkaan ilman nuotteja, ei edes Maamme-laulun säestäjänä", Tawaststjerna muistelee.
"Nykynuoret ovat saneet tässäkin suhteessa jo enemmän koulutusta pienestä pitäen. Siitä on apua myös perinteisessä klassisessa musiikissa, koska soittaja pystyy paremmin korvalla hahmottamaan harmonioita ja sävelkulkuja. Parhaassa tapauksessa soittoon tulee tiettyä vapautuneisuutta."
Mutta korvakuulolta musisoimiseen ja vapaaseen säestykseen käytetty aika on aina jostakin muusta pois.
"Varsinainen soittimen opiskelu saattaa jäädä vähemmälle - etenkin kun myös koko viihde
-teollisuus peleineen ja netti-surffailuineen vie yhä enemmän aikaa nuorten elämässä. Se on helppoa viihdettä, jota ei tarvitse kovin kauan harjoitella."