Kun pudotuspelien ihmeellinen ja arvaamaton maailma aukeaa, marginaalit supistuvat pieniksi atomeiksi. Kaikki joukkueet ovat harjoitelleet hyvin, materiaalierot ovat pienet, ja taktiset kuviot on viritetty huippuunsa, joten mikä ratkaisee?
Polttopisteeseen nousevat henkinen kovuus, kylmäpäisyys, mutta ennen kaikkea intohimo.
Millä intensiteetillä valmentajat saavat siirrettyä oman intohimonsa kaukaloon pelaajille, jotka edelleenkin ratkovat otteluita?
Kärppien valmentaja Hannu Aravirta on kauden aikana joutunut useaan eri otteeseen vastamaan kysymyksiin, joissa on kyseenalaistettu hänen intohimonsa taso ja laatu. Onko hän jo paljon kokeneena valmentajaguruna kellahtanut mukavuusalueelle vai vieläkö kärppäkone saadaan viritetyksi täysille kierroksille?
Nyt, Hannu Aravirta, on korkea aika näyttää, mikä on todellisuus.
Aravirran taistelupari on Kai Suikkanen, johon tuon tuostakin liitetään laatusanat suorasanainen, intohimoinen, pelaajaläheinen ja sytyttäjä.
Teot ja saavutukset puhuvat puolestaan. Suikkanen teki Hokista Mestiksen mestarin ja kaikkien ällistykseksi TPS:stä liigamestarin. Kuin vielä pisteeksi i:n päälle hän on nostanut Pelicansin suosta. Viime kauden sarjajumbo oli nyt sarjakakkonen ja lähtee pudotuspeleihin yhtenä mestarisuosikkina.
Aravirta ja Suikkanen olivat molemmat nostamassa Kärppiä SM-liigaan keväällä 1978. Jo tuolloin Aravirta oli kaukalossa ajattelija ja pelin rakentaja, joka ajautui jo kolmekymppisenä valmentajaksi.
Suikkanen sitä vastaan rymisteli suoraan alhaalta ylös, piti kiekkoa lavassaan vain ohikiitävän hetken ja ampui aina maalia kohti.
Tuntuuko tutulta? Pelicans on joukkue, joka ampuu valtavat määrät. Kaiken lisäksi se on liigan paras ylivoimajoukkue. Johan Backlund saakin varautua ottelua kohti yli 40 torjuntaan.
Kolmanneksi kalleimmalla pelaajabudjetilla operoivan Kärppien tämän kauden onnistuminen kulminoituu Pelicans-sarjaan. Jatkopaikka välieriin pelastaisi kaiken. Putoaminen sitä vastoin olisi työnäytteenä limbo, koska Oulun korkeudella penkkiurheilijat ovat kylläisiä vain mitaliotteluista.
Yksilötasolla mielenkiintoista on se, pystyykö Jari Viuhkola nostamaan tasoaan. Vihollisleiristä maalivahti Niko Hovisen lonkan kestävyys kerää huomion.
Ottelusarjoja on joskus voitettu voittamisen kulttuurin tuomalla ylimääräisellä itseluottamuksella.
Pelicans ei ole koskaan päässyt välieriin eikä voittanut minkäänlaista mitalia. Raksilassa viirejä roikkuu viisi ja mitaleita on yhteensä 13.
Intohimon lisäksi nyt mitataan myös voittamisen taitoa.