Kannustinloukkuja ja alueellista liikkuvuutta selvittänyt valtiovarainministeriön työryhmä päätyi nahkapäätökseen. Se ei tehnyt esityksiä hallituksen puolivälitarkastelun yhteyteen, mutta ehdottaa lisäselvityksiä.
Viisasten kiveä ei löytynyt vaikka työryhmä kävi läpi erilaisia vaihtoehtoja liittyen työttömyysturvan suojaosuuksien kasvattamiseen, varhaiskasvatusmaksujen alentamiseen ja asumistukien pienentämiseen.
Kymmenkunta asiaa työnnettiin jatkovalmisteluun. Näitä ovat juuri viime päivinä puhuttaneet asumistuet, perhe-etuudet ja työttömyysturva. Esillä on ollut esimerkiksi malli, jossa yleisen asumistuen piiriin siirtyvillä opiskelijoilla opintolaina otettaisiin huomioon asumistukeen vaikuttavana tulona.
Hallituksen kuningasajatus on työllisyyden kohentaminen. Päämäärä on perusteltu, sillä nykyistä parempi työllisyysaste ratkaisisi monta ongelmaa. Tähän liittyen eduskunnan käsittelyyn on tulossa aiemmin selvitetty ansiosidonnaisen työttömyysturvan aktiivimalli. Myös työeläkesopimuksen tulevalla työttömyysputki-iän nostolla tavoitellaan työllisyysvaikutuksia.
Kylmää faktaa on, että työllisyysasteet ovat nuorten, perheenperustamisiässä olevien naisten ja varttuneiden miesten keskuudessa jopa hälyttävän alhaisia.
Kannustinloukkujen purkaminen on osa työllisyyden kohentamiseen pyrkiviä toimia. Tehtävä ei ole helppo. Samaa on yritetty viimeisen parinkymmenen vuoden aikana toistuvasti. Pää on yleensä tullut vetävän käteen, sillä aina on edessä uudet vaalit. Harva poliitikko haluaa leimautua kovaotteiseksi leikkaajaksi, joka vie leivän suusta kaikkein heikompiosaisimmilta.
Kannustinloukku tarkoittaa tilannetta, jossa työtä ei kannata tehdä, koska se ei lisää käytettävissä olevia tuloja. Kun tähän yhdistetään hokema, että työnteon pitää aina kannattaa, ollaan asioiden ytimessä. Onko vika sosiaaliturvan tasossa vai työstä maksettavassa palkassa, kun työnteko ei kannata? Väliin tarvitaan jatkopaloja, mutta juuri niistä usein kiikastaa. Hallituspuolueet eivät ole kaikista keinoista yksimielisiä.
Periaatteessa ratkaisujen pitäisi olla helppoja. Laskentamalleja ja vaikutuksia työllisyyteen on olemassa. Poliittisesti kivuttomampaa voi silti olla veroasteen nostaminen prosenttiyksiköllä kuin toimeentulo- ja asumistuen alentaminen tai puuttuminen perhe-etuuksiin.
Järjestelmät ovat monimutkaisia, vaikka niin ei saisi olla. Hyvin aikein on kehitetty tilkkutäkkimäinen kehikko, jota on vaikea hallita.
Keskustelun virittämiseksi voi esittää kolme vaihtoehtoa. Sosiaaliturvaa voidaan madaltaa, jolloin työnteko tulisi kannattavaksi, mutta tuloerot kasvaisivat. Sosiaaliturvaa voidaan korottaa, mutta se heikentäisi kannustimia ja tulisi kalliiksi. Kolmas vaihtoehto on sosiaaliturvan muuttaminen vastikkeelliseksi.
Näiden vaihtoehtojen pohjalta myös hallitus puntaroi kannustinloukkuja puoliväliriihessä. Niistä pitäisi kuitenkin puhua etukäteen, eikä vasta jälkikäteen.