Mistä näitä sanoja oikein sikiää? Kaikki nämä yhteisöllisyydet, voimaantumiset, maapalloistumiset sun muut. Nyt näyttää olevan muotia olla mahdollistaja.
Varsinkin kaupungit haluavat nykyään olla mahdollistajia, eivät "toteuttajia". Oulukin muiden mukana: kulttuurissa, elinkeinoelämässä ja kai vähän joka alalla. Ikävä ihminen suomentaisi mahdollistamisen suurin piirtein siten, että paikat laitetaan kuntoon (ehkä), mutta rahaa ei tipu. Maalaa itse taulusi.
Onhan siinä hyvätkin puolensa. Toisin päin ajateltuna mahdollistamisen luulisi tarkoittavan, ettei kaupungista ainakaan ole elävälle elämälle mitään haittaa. Ettei byrokratia latista, litistä tai kerta kaikkiaan tapa hyviä ideoita. Että asiat etenevät, päätöksiä tehdään dynaamisesti ja mielellään myös viisaasti ja kauaskatseisesti. Että kaupungissa on ylipäätään mahdollista toimia ja tehdä kiinnostavia asioita.
Elinkeinoelämässä maapolitiikka ja toimitilat ovat kaupungin mahdollistamisen työvälineitä. Kulttuurin puolella kyse on sopivista tiloista, mutta myös paljosta muusta: toimivista yhteistyöverkoista ja kyvystä saada pinnan alla muhiva luovuus yhteiseen hyötykäyttöön.
Juuri tällä hetkellä Oulussa tuntuu olevan mahdollistajalla töitä. Joka puolella tapahtuu. Joka puolella suunnitellaan. Alkaa olla jo vaikea pysyä kärryillä, mitä on nousemassa -- vai pitäisikö mieluummin sanoa, on mahdollista nousta -- minnekin.
Torilla on suorastaan tungos. Jos vielä liikemies Veikko Lesosen Hevossaari-visio ottaa tulta, kannattaa köysirata rakentaa saman tien koko kaupungin puoleisen suiston ylle. Vai unohdetaanko Hevossaari ja luodaan kolmiulotteinen tiede- ja taidemaailma suoraan kauppatorin elämystentaloon?
Toivottavasti Oulussa mahdollistetaan myös sellainen toiminta, joka ei kaipaa mitään. Tämä tuli mieleen Myllytullin vanhassa voimalassa, jonka senkin entisöintiä parhaillaan valmistellaan.
Neljä vuotta sitten tulipalossa tuhoutunut voimala oli palon jälkeen pari vuotta heitteillä kunnes paikan räjähtänyt tunnelma veti sinne kuvataiteilijoita, teatteriväkeä, musiikintekijöitä, skeittareita. Ihan itsestään, ilman yläpuolista ohjausta.
Entisöinti on erinomainen asia, eikä tulevassa käytössäkään ole mitään vikaa. Silti on vahinko, ettei voimalassa toiminut underground-kulttuurikeidas voinut siellä jatkaa. Toivottavasti paikka on löytynyt muualta.
Viime viikolla valmistui keskustan kehittämistä pohtineen työryhmän vuoden työn tulos, raportti ydinkeskustan kehittämisestä. Jos puoletkaan sen tavoitteista toteutuu, Oulun keskusta on pian (!?) täynnä villiä voimaa, tervapatoja ja pilkkijakkaroita.
Kunhan kehitystä jarruttanut pysäköintiratkaisu saadaan tehtyä, vain taivas on kattona lennokkaille ideoille. Paitsi Rotuaarilla, jos se lopultakin katetaan.
Raportin pohjaksi pyydettiin myös tavallisten oululaisten mielipiteitä kotikaupungistaan. Kouluarvosanoilla mitattuna paras numero tuli käveltävyydestä (8) ja vapaa-ajan mahdollisuuksista (8). Sen sijaan Oulun keskusta ei vaikuta erityisen dynaamiselta ja elinvoimaiselta (6), tai sielukkaalta ja henkevältä (6).
Jotain keskustassa on tapahtunut jo sinä aikana, kun raporttia kasattiin työryhmässä.
Tyhjille liiketiloille on äkkiä löytynyt uusia käyttäjiä. Se on hyvä merkki, vaikka elinvoimainen keskusta on muutakin kuin kauppoja, eivätkä uudet liikkeet välttämättä korjaa puutteita sielukkuuden tai henkevyyden aloilla.
Elinvoimainen keskusta on todellakin monipiippuinen juttu. Ydinkeskustan elävöittämisestä järjestetyn seminaarin paneelikeskustelu viime tiistaina päättyi demarivaltuutettu Tytti Tuppuraisen kuolemattomiin sanoihin, joilla hän toivoi lisää vessoja keskustaan: "Portaille pissiminen on lopetettava!"