Metsäteollisuudesta kuului pitkään vain mollivoittoisia uutisia tehtaiden sulkemisista ja tuotannon supistuksista. Nyt ääni kellossa on muuttunut. Alalla on vireillä miljardien investoinnit, jotka toisivat toteutuessaan tuhansia uusia työpaikkoja
Jos kaikki suunnitelmat toteutuvat, herää kysymys, riittääkö kotimainen puuraaka-aine. Laskennallisesti sen voidaan osoittaa riittävän, mutta vain laskennallisesti.
Ellei metsien käyttöä kyetä tehostamaan niin, että puu saadaan korjattua taloudellisesti ja myös ympäristön kannalta kestävällä tavalla, joudutaan turvautumaan kasvavassa määrin tuontiin.
Metsä Groupin ilmoitus viime vuonna uuden jättiläismäisen sellutehtaan – tai biotuotetehtaan, joksi yritys sitä kutsuu – rakentamisesta Äänekoskelle oli ensimmäinen merkki metsäteollisuuden uudesta tulemisesta.
Metsäteollisuus on ollut yksi Suomen talouden tukipilareista, joskin sen asema parin viime vuosikymmenen aikana on horjunut. Syynä tähän on ollut paperin kysynnän lasku keskeisissä vientimaissa, mikä on johtanut paperitehtaiden sulkemisiin Suomessa. Sen sijaan suomalaisen sahatavaran, sellun ja pakkauskartongin kysyntä maailmalla on pysynyt hyvällä tasolla.
Metsäteollisuuden myönteiset uutiset saivat jatkoa tällä viikolla, kun ensin julkistettiin suunnitelmat 1,4 miljardia euroa maksavan sellutehtaan rakentamisesta Kuopioon ja pian sen jälkeen Stora Enson ilmoitus rakennuselementtien tuotantolinjan pystyttämisestä Varkauteen.
Äänekoskelle ja Kuopioon kaavaillut jalostuslaitokset ovat mittaluokaltaan sellaisia, että ne lisäävät taistelua puuraaka-aineesta Keski- ja Itä-Suomessa. Raaka-aineen saatavuuteen liittyvä epävarmuus panee epäilemään, mahtavatko molemmat hankkeet toteutua.
Metsäteollisuus on arvioinut vuotuiseksi kestäväksi hakkuumahdollisuudeksi 70 miljoonaa kuutiota, kun nyt korjuumäärä liikkuu alle 60 miljoonassa kuutiossa. Tämän lisäksi ulkomailta on tuotu noin kymmenen miljoonaa kuutiota.
Useamman vuosikymmen ajan hakkuita on tehty vähemmän kuin kestävänä pidetyn vuotuisen kasvun verran. Näin ollen metsistä pitäisi löytyä korjaamatonta reserviä. Joitakin paperikoneita varmaankin suljetaan vielä, mikä helpottaa uusien tehtaiden puunsaantia. Tosin sellutehtaiden tarvitsemasta kuitupuusta tulee kisailemaan myös puun lisääntyvä käyttö energiantuotannossa.
Suuri kysymys on, miten puumarkkinat toimivat tilanteessa, jossa kysyntä kasvaa tuntuvasti. Uusien laitosten menestymisen kannalta oleellista tulee olemaan raaka-aineen hinta. Jos hinta nousee kohtuuttomasti kysynnän kasvaessa, se vaarantaa sekä uusien että jo toiminnassa olevien laitosten kannattavuuden.
Metsäteollisuuden suurinvestointeja tuskin voidaan laskea yksinomaan kotimaisen puun varaan, vaikka kuinka haluttaisiin. Raaka-aineen tarve tulee olemaan niin suuri, että paine tuontiin kasvaa.
Pääkirjoitus