VAIKKA Bratislava on tuhansien kilometrien päässä, on helppo arvata, miten pienessä keskieurooppalaisessa maassa juuri nyt kuohuu. Kysymys ei ole samettivallankumouksesta, jota juhlittiin runsaat yhdeksän vuotta sitten.
Kysymys ei ole mistään pikkupirskeistä.
Kysymys on maailmanmestaruudesta. Pienen kansakunnan ensimmäisestä, jonka merkitystä ei todellakaan voi vähätellä.
Viiden miljoonan asukkaan tasavallassa hulina koskettelee samoja tunnetiloja kuin Suomessa 1995. Se on juhlaa, juhlaa, ja juhlaa, mutta täytyy muistaa, että myös arki tulee vastaan pahoissa taloudellisissa ja poliittisissa vaikeuksissa kamppailevassa maassa, jossa työttömyysprosentti on noin kaksikymmentä.
Slovakian mestaruus on jääkiekon voitto. Sen hyökkäyskalusto jauhoi Venäjän puolustuslinjasta jauhelihaa. Sama puolustuslinja, johon leijonat iskivät päätään.
Slovakia sen rikkoi, leijonat eivät.Tämän vuoksi Slovakia on maailmanmestari 2002.
Tämän vuoksi Slovakian patrioottiset fanit lauloivat Skandinavium-hallin edustalla maan mahtipontista kansallislaulua ennen ottelua. Ja ottelun jälkeen.
Maailmanmestaruus on Slovakialle kova juttu. Todella.
SLOVAKIAN kaikkien aikojen menestyneimmän NHL-pelaajan vaikutus maailmanmestaruuden takana on kiistaton. Ilman Peter Stastnyn hyviä suhteita Zigmund Palffy (LA Kings), Peter Bondra (Washington), Miroslav Satan (Buffalo) ja Josef Stümpel (Boston) tuskin olisivat tulleet Göteborgiin tekemään historiaa.
46-vuotias Peter Stastny on joukkueen manageri. Hän merkitsee Slovakialle suurin piirtein samaa kuin Jari Kurri Suomelle. Ilman näiden suurien kiekkopersoonien apua Suomen ja Slovakian NHL-pelaajien invaasio MM-kekkereihin ei toimisi näin hyvin.
Mestaruutta Slovakialle olivat luomassa maan rikkaimmat ihmiset Zigmund Palffy ja Peter Bondra, jotka jauhavat kaukana Pohjois-Amerikassa yhden kauden aikana monia miljoonia US-dollareita.
Tavallisen slovakin kuukausiansiot ovat noin 300 euroa. Se ei ole paljon.Lippu finaaliin maksoi 150 euroa, mutta slovakkeja oli paikalla pari tuhatta.Voi kuinka onnellisia he olivatkaan. Siihen tunteeseen oli helppo yhtyä.
Suomi ja Slovakia ovat kuin serkukset. Yhtä pieniä ja yhtä mahtavia, vaikka Suomessa on jäähalleja 200 Slovakiassa vain 40.
MM-KISAT 2002 jäävät historiaan ikään kuin välikisoina. Olympiavuoden MM-kisat eivät jaksa sytyttää; eivät pelaajia, eivätkä kannattajia. Pääsylippuja jäi myymättä lukematon määrä. Tavoiteltu 40-50 miljoonan kruunun voitto puolittuu noin 25 miljoonaan.
Kilpailullisesti turnaus sai positiivisen piikin pakaraansa, kun Slovakia nousi historiallisesti MM-jakkaralle. Tshekki putosi valtaistuimelta kolmen MM-kullan jälkeen, vaikka kasassa oli huikea joukkue.
Venäjän yhdeksän vuoden mitaliton korpivaellus päättyi vihdoin, mutta millä tavalla. Sen pelitapa on kaukana 1960-1970-luvun neuvostokoneesta, joka jauhoi kultaa vuosi toisensa jälkeen.
Nyt Venäjä vain puolusti. Se oli ällöttävää katseltavaa, mutta pelitapana tehokas.
Leijonien neljäs sija on kieltämättä karvas pettymys. Neljän vuoden mitaliketju päättyi katkeralla tavalla, mutta tapahtuneella voi olla jatkoa ajatellen tervehdyttävä vaikutus. Kysymys on uusiutumisesta.
Nyt kiekkokuume on taas vajonnut alle 37 asteen.
Mutta.
Vuoden kuluttua tasavaltamme pyörii jälleen suurilla kierroksella. Silloin jääkiekko-niminen talvinen ja vauhdikas urheilulaji tukkii silmämme ja korvamme täyteen kolmeksi viikoksi.
Se on kivaa tai sitten ei.Hejdå, Sverige 2002.Morjens, Suomi 2003.
JOUKO VUORJOKI