Kuntaliitokset ja asukasmäärien muutokset näkyvät myös läänin liikuntapaikkarakentamisessa. Yli miljoonan euron hankkeista valtion rahaa ensi vuodelle ovat saaneet Otanmäen urheilutalon peruskorjaus Kajaanissa, Oulunsalon jäähallin peruskorjaus ja Oulun Raatin liikuntakeskus.
Seuraavina listalla ovat vuosien 2008--2011 hyväksytyssä liikuntabudjetissa -- eivät välttämättä järjestyksessä -- Tupoksen liikuntahalli Limingassa, Kiiimingin urheilukenttä, Nallisportin palloiluhalli Oulussa ja Haukiputaan Länsipuolen koulun liikuntatilat. Tämän vuoden kohteita ovat muiden muassa "vaiheessa" olevat Kajaanin uimahalli ja Oulun Raatti. Molemmille on myönnetty valtionapua.
"Monissa kunnissa on tehty päätökset, mitkä koulut jatkavat. Siispä jäljelle jäävien lähiliikuntapaikat ovat kunnostusvuorossa. Läänissä on myös samoihin aikoihin valmistuneita urheilukenttiä, jotka ovat rapistumassa: kenttien peruskorjauksia on lähivuosina edessä paljon", Oulun läänin liikuntatoimentarkastaja Ulla Silventoinen sanoo.
Lääninhallituksen päätäntävallassa on alle 700 000 euron hankkeiden avustaminen, isommat menevät opetusministeriöön. Laskevat talousnäkymät eivät Silventoisen mukaan näy ainakaan vielä ensi vuonna läänin tasolla.
"Ensi vuoden liikuntabudjetti on suurempi kuin pitkiin aikoihin. Sen sijaan on vaikea ennustaa, miten kunnat lyövät omia budjettejaan suppuun: se saattaa aiheuttaa monien hankkeiden viivästymisen."
Oulun lääni pärjää varsin hyvin valtakunnallisessa vertailussa, paljonko kuntien liikuntatoimen käyttömenot ovat asukasta kohden vuodessa. Oulun läänin 79,22 euroa (vuoden 2006 tieto) ei paljon häviä Etelä-Suomen läänin 83,70 eurolle. Itä-Suomen luku on 72,55 ja Lapin 65,50 euroa.
Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan aluejohtajan Pekka Räsäsen mukaan lääni on hyvin kartalla mukana. Mutta päätöksenteko on vaikeutunut.
"PoPLi:n alueella enää Oulussa ja Raahessa on erillinen liikuntalautakunta. Kaikissa muissa kunnissa asiat hoidellaan vähän vasemmalla kädellä muiden töiden ohessa. Kyllä liikunta tarvitsee omat viranhaltijat ja luottamusmiehet jo töihin sitoutumisen takia", Räsänen sanoo.
Räsäsen huolena on myös, miten kuntien saamat liikunnan valtionavut lopulta käytetään.
"Meneekö raha täysimääräisenä liikuntaan vai paikataanko niillä rahoilla kunnan alijäämäistä budjettia? Sitten on vielä iäisyyskysymys: vaikka valtio ja aluetaso ymmärtävät hyvin ennaltaehkäisevän liikunnan merkityksen, kunnat eivät ota sitä huomioon budjeteissaan. Hyötyä kun ei voi mitata heti seuraavan budjettivuoden aikana."
Pekka Räsänen kiittelee, että lähiliikunta-ajattelu on lyönyt itsensä läpi.
"Liikuntapaikkoja alkaa olla, joten ongelmat kasautuvat kunnossapitoon. Siihen pitäisi myös ohjata riittävästi varoja. Ja kun seuroihin olisi kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan tulossa enemmän väkeä mitä voidaan ottaa vastaan, seuraavaksi pitäisi ottaa tosissaan avustuksen kohteeksi myös ohjaajille suunnattava pieni korvaus väestön liikuttamisesta."