Pyhiksen levyraati 45 Specialissa
Oulussa joka toinen maanantai
kello 20 alkaen. Seuraava kerta 28.9.
Syyskuisena maanantaina paikalle saapuu tismalleen vaaditut viisi raatilaista, ainoana naisena Tiina Huotari, joka saa välittömästi kunnian olla poppoon Pirkko Liinamaa.
Huotari saapuu pikkiriikkisen nostalgisissa tunnelmissa: "Muistan lapsuudestani ne ajat, kun Levyraatia keräännyttiin tv:n iltanuotiolla katselemaan ja kuuntelemaan."
Tv-versiota fanitti aikoinaan myös Matti Vahtola, eikä ohjelma taida olla vieras kolmelle muullekaan raatilaiselle, sillä raatimaestron ei tarvitse homman kulkua sen tarkemmin selventää. Kaksihenkinen yleisökin pysyy kärryillä.
Koska paikalle saapuneet ovat enemmän kuin vain varovaisen kiinnostuneita, vähäväkisyyden syynä taitaa olla myöhäinen tiedotus. Pyhähuhta loi Facebookin tapahtumakutsun vasta maanantaina iltapäivällä - muutamaa tuntia ennen ensimmäistä levyraatia. Eikä 45 Specialin nettisivuillekaan ennätetty laittaa mainintaa.
Kuinka tässä näin kävi?
"En tiedä, miten se sillä tavalla jäi", Pyhähuhta pyörittelee päätään. "Hyvä silti, että homma saatiin alkuun."
"Mun mielestä jokaisesta meistä löytyy se sisäinen discohomo, joka haluaa tanssia juuri tällaista musiikkia."
"1980-luvulla tehtiin oikeaa tanssimusiikkia. Nykyisestä ei ota mitään selvää."
"Enää ihmiset eivät nostele tanssilattialla jalkojaan rytmin tahdissa. Nykyisen tanssimusiikin idea on, että ihmiset voivat grindata persettään hitaasti, jalat tiukasti lattiassa."
"Olen samaa mieltä tuon homodiscon kanssa. Ehkä mussakin on sellainen, kun tykkäsin tästä."
Kommentteja Womack & Womackin Teardrops-kappaleeseen.
Illasta jää ensikertalaisille hyvä maku: formaatti toimii, pituus on sopiva ja biisitkin riittävän vaihtelevia.
Raatilainen Kalle Kuusisalo myöntää olevansa hyvinkin tyytyväinen tapahtumaan, "vaikkakaan soitettu musiikki ei olekaan kovin lähellä omaa musiikkimakuani".
"Lisäksi useilla tuntuu olevan laajaa asiantuntemusta, jolloin analyysit yltävät toiseen potenssiin", Huotari kehaisee.
Välillä tosin kuulostaa siltä, että raatilaiset tietävät enemmän kuin kuulevat. Ja tiettyjen klassikkokappaleiden arvaa kipuavan kärkisijoille. Mutta sellaista se taitaa olla, kun saman pöydän ääressä on pitkän linjan harrastelijamuusikoita, -dj, ja oululaisen elävän musiikin yhdistys Rotoksen edustaja.
Jatkossa Paavo Pietarila, Huotari, Vahtola ja Kuusisalo aikovat kipaista jatkossakin sopivan sauman tullen numeroon.
"Aion ehdottomasti tulla mukaan ensikin kerralla. Joskin epäilen tapahtuman kasvavan sellaisiin mittoihin, että enää ei pääse suorilta raatiin", Pietarila tuumaa.
Pietarila saattaa hyvinkin olla oikeassa, sillä viikossa nykyajan viidakkorumpu - Facebook - oli kumissut tehokkaasti. Pyhiksen levyraati -ryhmässä oli jo yli 180 jäsentä. Jos heistä saapuu seuraavan kerran paikalle edes kymmenesosa, yleisöennätys on tosiasia.
"Varo sanojas tän kans."
"Tää oli vaan niin hyvä, ettei tästä voi sanoa mitään. Säästin kymppiä Slayerille, mutta sitä ei taida tulla. Kymppi tälle."
"Olen edelleen sitä mieltä, että ulina kuuluu jonnekin aivan muualle kuin musiikkiin. Kauhuelokuviin vaikka."
"Oho! Mä haluaisin viedä sut saunan taakse. Mun mielestä kukaan ei voi kuunnella tätä hymyilemättä."
"No, olishan tämä ollut vähän tylsä ilman noita ulinoita."
Uriah Heepin Bird Of Preyn
saamia kommentteja.
Jatkossakin Pyhiksen levyraadissa on tilaa viidelle raatilaiselle. Mikäli halukkaita osallistujia on enemmän kuin paikkoja, rouva Fortuna (ensimmäisellä kerralla ovimikko Mikko Pikkarainen) ja raatimaestro Pyhähuhta turvautuvat arpalaariin. Useammalla raatilaisella kymmenen keskenään erilaisen biisin kuunteleminen ja niiden sanallinen arviointi veisi rutosti aikaa. Taustalla on sekin, että kynnys lähteä viikon alussa baariin pysyisi mahdollisimman matalana.
"Aloitamme jo kahdeksalta ja homma on paketissa parissa tunnissa. Töihin menevät ennättävät vielä nukkua", Pyhähuhta laskee.
Kun yleisöä kertyy enemmän, äänikin kovenee. Ensimmäinen raati vietiin läpi Pyhähuhdan syvällä rintaäänellä, mutta jatkossa on tarkoitus käyttää äänentoistolaitteita - kenties jopa videotykkiä.
Yleisöllä onkin nelivitosen maanantai-illoissa vastuullinen tehtävä raadin jäsenten henkisenä tukena. Moni raatilainen näet hakee kollegansa analyysia kuunnellessaan katseellaan tukea äänivallattomilta läsnäolijoilta. Tai siltä ainakin silmien mullistelu, olkien kohauttelu ja päiden pyörittely vaikuttavat.
Silti soraääniäkin saa päästellä; ei pidä uskoa, että totuus tulee raatilaisten suusta. Makuasioista kun on kysymys.
Jää nähtäväksi, tuleeko Pyhiksen levyraadista yhtä pitkäikäinen ja suosittu kuin esikuvastaan. Vetäjä on jo lähtökohtaisesti valmis jatkamaan raatia vaikka vuosikaudet.
"Tykkään hommasta kovasti ja ihmettelenkin, miksen ole keksinyt ajatusta aiemmin. Neljääkymmentä vuotta en ihan silti uskalla luvata."