Jos Suomen talouden ennustetaan kasvavan jonakin vuonna prosentin verran, normaalitilanteessa lukemaa on pidetty kauhistuttavan huonona. Poikkeusaikana ajattelutapakin on poikkeuksellinen. Ensi vuotta koskevasta yhden prosentin kasvuennusteesta on viime päivinä meillä suorastaan iloittu. Sekin kertoo, millaiseen syöksykierteeseen maailmantalous ja Suomi sen mukana Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin vuoksi joutui.
Viisi tuoreinta Suomea koskevaa ensi vuoden talousennustetta ovat nyt plussan puolella. Asteikko vaihtelee 0,3:n ja 2,5:n prosentin välillä. Uusin ennuste saatiin tiistaina, kun valtiovarainministeriö esitti oman arvionsa.
VM:n näkemys on arvioista vaisuin. Juuri se ennakoi vain 0,3 prosentin kasvua. Viennin kasvu tähän vuoteen verrattuna olisi vain 1,8 prosenttia. Yksin viime päivinä maailmalta tulleiden uutisten perusteella lukema tuntuu epäuskottavalta.
Kaikkiaan nyt ollaan vaiheessa, jossa ennusteet voivat jälleen mennä perin juurin metsään. Käänne on tulossa, mutta niiden voimakkuuden arvioinnissa suhdanne-ennustajilla on aina tavattomia vaikeuksia.
VM:n ennusteen lopullinen tarkkuus selviää vasta tuonnempana. Ministeriön ennusteet kuuluvat kuitenkin siihen kategoriaan, jota on syytä lukea päivänpoliittista taustaa vasten: Tiistaina eduskunnassa alkoi ensi vuoden budjetin käsittely, ja laimealla näkemyksellä on nyt myös poliittista käyttöarvoa. Mataliksi viritetyillä odotuksilla voidaan suitsia hanakimpia esityksiä valtion menojen lisäyksistä.
Sama näkökohta kannattaa muistaa, kun katsoo työmarkkinaosapuolia lähellä olevien laitosten arvioita. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto pitää lähiaikojen näkymiä edelleen lohduttomina, eikä pohjakosketustakaan olisi vielä koettu. Ylen viime viikonloppuna haastattelemista eri laitosten asiantuntijoista kuitenkin neljä oletti talouden nousun jo alkaneen.
Se seikka, josta suhdanne-ennustajat ovat valitettavasti yksimielisiä, on työttömyyden kasvu tulevan syksyn ja talven aikana. Ensi vuoden keskimääräistä työttömyysastetta koskevat arviot liikkuvat 9,4:n ja 11,1:n välillä. Jos jälkimmäinen lukema toteutuu, voitaisiin jo puhua massatyöttömyydestä.
Suurtyöttömyys on ennen kaikkea yksilöiden ongelma, mutta kansantaloutta se ravistelee putoavana kysyntänä.
Kokonaiskysynnästä on yksityisen kulutuksen varassa kaksi kolmasosaa. Niinpä työttömyyden kasvu voi meillä pahimmillaan lykätä kasvun alkua, vaikka merkit maailmalta jo lupaavat parempaa.