Mikäli törmäät nurkan takana kurkkivien olympiakisojen suomalaisurheilijaan, on miltei turha odottaa kättelytervehdystä.
– Suosimme niin sanottua nyrkkitervehdystä. Käsipäivään sanominen on tietysti aina kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista, ja toisinaan sitä voi olla vaikea välttää. Yleensä tärkeiden kisojen lähestyessä kättelyä vältellään, Suomen olympiakomitean vastuulääkäri Maarit Valtonen toteaa.
Päivä päivältä lähestyvät olympialaiset ovat saaneet koko Suomen joukkueen varpailleen.
– Viikot ennen olympialaisia ovat erittäin herkkiä, ja sairastuminen on aina takaisku. Menneissä kisoissa infektion jälkeen on toki joskus noustu menestykseen.
Valtonen kertoo pyöritelleensä asioita viimeisen kolmen vuoden aikana maastohiihtomaajoukkueen ja sen päävalmentajan Reijo Jylhän kanssa.
– Kokonaiskuormituksen hallinta on noussut tärkeimmäksi asiaksi. Urheilijoiden täytyy osata rytmittää harjoittelu, riittävä lepo ja oikeanlainen ravinto sopivassa suhteessa.
Valtosen mukaan rutinoituneille urheilijoille tehdään myös selväksi, ettei sormia pidä tunkea suuhun tai nenään. Kädet on aina pidettävä puhtaina ruokailutilanteiden yhteydessä.
– Olemme todella tarkkoja ja toistamme näitä asioita jatkuvasti. Se on tieteellinenkin fakta, että ihminen tuppaa ajoittain unohtamaan tämmöiset asiat ja huolimattomuutta esiintyy ajan kuluessa.
Urheilija eristetään tarvittaessa
Kisakoneeseen hyppääviä urheilijoita on pyritty rokottamaan kattavasti.
Joukkueelle ei pystytä antamaan sataprosenttista rokotesuojaa, sillä osa urheilijoista on hieman varovaisia rokotteiden suhteen. Tämänhetkiseen tilanteeseen Valtonen on kuitenkin tyytyväinen.
– Suurin osa urheilijoista ja koko olympiajoukkueen henkilöstö on rokotettu perusrokotteiden lisäksi kausi-influenssaa vastaan.
Jos sairastuminen kaikesta huolimatta pääsee yllättämään, pöpö eristetään muusta joukkueesta.
– Jos kyseessä on selkeästi kuume, räkä- tai mahatauti, urheilija laitetaan omaan huoneeseen eristyksiin joukkuetovereistaan.
Etelä-Korean Pyeongchangin ilmasto on kuivaa ja kylmää. Valtosen mukaan on tärkeää, että urheilijat huolehtivat hengitysilman kosteudesta. Makuuhuoneiden ilmankostuttimet, höyryhengitys ja suolavesisuihkeet ovat laajasti käytössä.
Myös mahdollinen huoneessa leijuva ja lojuva pöly on otettu huomioon.
– Kisakylän rakennukset ovat niin uusia, että huoneissa saattaa vielä olla rakennuspölyä. Tarkistamme kaikki huoneet etukäteen ja otamme omat imurit mukaamme. Vaikka järjestäjien siivous onkin tehokasta, käymme esimerkiksi verhot tarkoin läpi. Suoritimme saman operaation myös Rion kesäkisoissa.
Valtonen on itse koko kisarupeaman ajan paikalla varmistamassa, että imuri laulaa oikeaan aikaan ja huoneet ovat asuinkelpoisia. Mukana on tiivis lääkäritiimi, jolla on laajaa erikoisosaamista.
– Urheilijat ovat tarkassa seurannassamme. Olemme tehneet heidän kanssaan jo pidemmän aikaa töitä ja tunnemme toisemme hyvin.
Maalaisjärjellä kohti Koreaa
Nelisen vuotta sitten Matti Heikkisen olympiavalmistelut menivät plörinäksi kalkkiviivoilla. Lento valmistavalta leiriltä Sotshin kisamaisemiin oli kohtalokas.
– Tilanne oli järkyttävä. Matin kanssa samaan lentokoneeseen hyppäsi sairastunut urheilija, ja tauti pääsi tarttumaan, Heikkisen valmentaja Toni Roponen harmittelee.
Roposen mukaan sairastumistapausten koittaessa mitataan joukkueen vahvuutta. Sairastumiset täytyy osata tunnistaa, ja eristäminen pitää tehdä ajoissa.
– Aina urheilija ei uskalla kertoa sairastumisestaan, kun pelko oman aseman heikkenemisestä jyskyttää takaraivossa.
Maastohiihtomaajoukkueesta myös vaimoaan Riitta-Liisa Roposta valmentavan miehen mukaan kisavalmistautuminen ulottuu aina perheen pienimpiin asti.
Roposten perheessä on jo pidemmän aikaa ollut selvää, että jos lasten kaverit ovat flunssassa, vanhemmat ilmoittavat asiasta etukäteen. Maalaisjärkeä käyttämällä pääsee pitkälle.
– Fiksut pärjäävät aina. Ei sitä päätä kannata ilman pipoa työntää lumihankeen.
Molemmat Roposen valmennettavat suuntaavat seuraavaksi Planicaan maailmancupin kilpailuihin. Sieltä matka jatkuu Seefeldiin, jossa edessä on kymmenen päivän leiritys ja yksi vapaan hiihtotavan kilpailu.
Itävallan Seefeldistä hiihtäjät lentävät Koreaan ensimmäinen päivä helmikuuta.
– On oleellista, että menemme Koreaan puolitoista viikkoa ennen starttia. Tuossa ajassa saamme aikaeron kuntoon. Yritämme pitää homman simppelinä, emmekä tee asioista liian hankalia.