Niin mielellään kuin Jarmo Eskelinen, 40, näkisikin uusia poikia salilla, hän ei houkuttele ketään nyrkkeilyn pariin. Mutta ne jotka omasta halustaan ja houkuttelematta tulevat, saavat Kajaanin Kuohun harjoituksissa hyvät kehäeväät.
"Kaikki lähtee omasta halusta. Valmentaja voi opettaa nyrkkeilemään, mutta nyrkkeilynhalua hän ei voi suojattiinsa istuttaa. Ja jos sitä ei ole, lajivalinta on väärä", Eskelinen sanoo.
Kun Eskelinen itse aloitti nyrkkeilemisen, asiaan siirryttiin heti; annettiin ja otettiin täysillä. Nyt pikkujunnut aloittavat niin sanotuilla tekniikkasäännöillä, jotka hyvittävät tyylistä ja tekniikasta, mutta rajoittavat täysivoimaista iskemistä.
Isänsä jalanjäljillä jo kolmatta vuotta asteleva Petri, 12, ei ole varma, tuleeko hänestä isona nyrkkeilijä. Ainakin vielä myös jalkapallo ja salibandy kuuluvat miehenalun lajivalikoimaan.
Vaikka Petri on ehtinyt voittaa jo pari Suomen mestaruuttakin, nyrkkeilyn todellinen luonne avautuu vasta tuonnempana - jos jaksaa lajin parissa puurtaa.
Valmentaja-isä ei kaunistele; jos Petri päättää keskittyä nyrkkeilyyn, edessä ovat kovat ajat.
Kehä karsii
jyvät akanoista
Vaikka tekniikkasäännöt alentavatkin nyrkkeilyn aloittamiskynnystä, lajin todellinen luonne tulee vääjäämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Nämä herätyksen hetket ovat myös niitä hetkiä, jotka erottelevat jyvät akanoista.
"Se ei ole vain sitä, että kehässä aletaan lyödä lujaa, vaan myös äärimmäisen kovaa ja joskus varsin yksitoikkoistakin harjoittelua päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen", Jarmo Eskelinen tietää.
Nyrkkeily poikkeaa muista urheilulajeista siinä, että sitä ei voi harrastella.
Jos häviät satasen juoksussa kymmenen metriä, joudut vain katselemaan parempiesi selkämyksiä, mutta jos kehässä tulee takkiin yhtä pahasti, saatat joutua katselemaan kehävaloja makuuasennosta.
Jarmo Eskelistä ei ole koskaan tyrmätty, mutta itse hän on 210 ottelun urallaan kaatanut useampiakin vastustajia.
"Nyrkkeilyssä, kuten monessa muussakin urheilulajissa, on omat riskinsä, mutta pitää muistaa, että kehään nouseminen on vapaaehtoinen valinta. Eikä nyrkkelijä nouse kehään tyrmäämään, vaan voittamaan", Eskelinen sanoo.
Hyvä tekniikka
kaiken a ja o
Jarmo Eskelisen nyrkkeily perustui erinomaiseen tekniikkaan. Kymmenen viikottaista harjoitusta takasivat myös huippukovan kunnon. Kolme EM-pronssia ja seitsemän Suomen mestaruutta eivät tulleet sattumalta.
Eskelinen vannoo edelleen hyvän tekniikan nimiin. Se on perusta, jonka päälle nyrkkeilijän yksilöllinen muoto rakennetaan.
"En minä yritä tehdä Petristä sen kummemmin kuin muistakaan Kuohun pojista itseni kopioita, mutta tietenkin oma tapani nyrkkeillä jollakin tavalla välittyy valmennettaville."
Ne avut, joilla Jarmo Eskelinen iski menestyksensä, eivät ole suoraan kopioitavissa nykynyrkkeilyyn, sen verran pistekonearvostelu on lajiin vaikuttanut.
"Monipuolisuus ja näyttävyys kärsivät, kun pisteitä saa käytännössä vain päähän osuneista iskuista", Eskelinen pohtii.
Paita päällä
loppuun asti
Kun Jarmo Eskelinen nosti hansikkaat naulaan Soulin olympialaisten jälkeen 1988, nyrkkeily ei suinkaan poistunut hänen elämästään. Mies oli kasvanut jo niin kiinni nyrkkeilyyn, että valmennushommiin siirtyminen oli aika luontevaa.
Mutta kehän kutsu kuului Soulin jälkeenkin.
"Sain aika hyvän ammattilaistarjouksen pian olympialaisten jälkeen. Olin jo valmis riisumaan paidan, mutta loppujen lopuksi hommasta ei tullutkaan totta. Tuskin siinä isoihin rahoihin olisi kiinni päässyt, mutta en minä alunperinkään kehään tienestimielessä noussut. Minulle nyrkkeily on aina ollut puhdasta urheilua."
Mutta jos Petri todella valitsee lopullisesti lajikseen nyrkkeilyn, hänkin saattaa joutua aikanaan miettimään paidan riisumista.
"Silloin kun se tulee mahdollisesti ajankohtaiseksi, Petri on varmasti itse kypsä päättämään asian. Nyt ollaan vasta pitkän tien alussa, joka saattaa hyvinkin johtaa johonkin muuhunkin lajiin."
Kehä paras
turvapaikka
Kemin olympiahopeamies Reima Virtanen on sanonut, että nyrkkeilykehä on ainoa paikka, missä hän aina tuntenut olevansa turvassa maailman pahuudelta. Kun Virtanen joutui aktiiviuransa jälkeen kohtaamaan maailman ilman turvallista kehää, edessä oli yhdeksän vuoden alamäki.
Jarmo Eskelinen uskoo ymmärtävänsä, mistä Virtasenkin kohdalla oli kysymys.
"Hyvin harva nyrkkeilijä lipeää aktiiviuransa aikana urheilijan kovalta, kiviseltä ja kaidalta tieltä. Nyrkkeily on sikäli ehdoton laji, että sinä olet täysillä mukana tai et ole ollenkaan. Mutta jos nyrkkeily on ainoa asia elämässä, siinä piilee vaara, että uransa jälkeen nyrkkeilijä jää tyhjän päälle. Tahtoo vain olla niin, että kukaan ei ole kiinnostunut entisestä nyrkkeilijästä ja hänen tulevaisuudestaan", Eskelinen tietää.
Eskelinen kiistää jyrkästi väitteen, että nakkikioskilla reuhaava entinen nyrkkeilijä olisi reuhari sen vuoksi, että hän on entinen nyrkkeilijä.
"En ainakaan minä tunne ketään, josta nyrkkeilykehässä olisi tullut nakkikioskilla reuhaaja, mutta aika monta sellaista kaveria kyllä, joiden jo kaltevalle pinnalle luiskahtanut elämä on kääntynyt kehässä paremmalle kantille."
Petri Eskelinen ei ole pohtinut nyrkkeilyn syvällisiä totuuksia, mutta liki kolmen vuoden ja 18 ottelun kokemuksella hän tietää jo jotakin lajista, jossa hänen isänsä on tehnyt monia mainetekoja.
"On se ihan kivaa!"
