Keski-Suomessa ei oikein ymmärretä, miksi ruotsalainen jääkiekkoilija Michael Nylander valitsi Jyväskylän sijasta Oulun. Kummallista se tietysti onkin. Jyväskylässä kun on tarjolla lämmitettävä kävelykatu ja lähes murteeton puheenparsi.
Oulussa kellahtaa Rotuaarilla talviaikaan hyvin herkästi selälleen. Täkäläinen puhe on sellaista mäläkytystä, että siinä koot ja oot takovat öötä ja äätä paljaaseen päähän.
Parahin kiekkoa seuraava jyväskyläläinen, nyt on pakko kertoa totuus. Nylander halusi tulla Ouluun mahtavien makujen takia. Nylander on kulinaristi, tarkka siitä mitä suuhunsa laittaa.
Haastatteluissa Nylander on visusti väittänyt, ettei hän ole koskaan käynyt Oulussa. Mikä Oulu? Missä päin se sijaitsikaan, hän on muka äimistyneenä kysellyt.
Nylanderin tietämättömyys ei aivan pidä kutiaan, mutta pikkuinen valkoinen valhe mailataiturille sallittakoon. Nylander on vieraillut säännöllisesti Oulussa viidentoista vuoden ajan. Hän on tuon tuosta saapunut tänne vaivihkaa, mustat lasit silmillä, maiharin huppu peittonaan.
Kerrotaan, että kun maestron peli ei ole Chicagossa kulkenut, niin hän on lentänyt Tukholman kautta Ouluun.
Rössyperunat, siikajokinen talkkuna ja vanhoista leivänpalasista tehty jankki! Saamari, niillä ruuilla Nylander on palauttanut intonsa monet kerrat.
Nylander ei voi vastustaa oululaista perinneruokaa.
Oululainen jääkiekkopäättäjistö osasi koskettaa Nylanderin herkkää kohtaa pari viikkoa sitten. He eivät luvanneet hyökkääjälle senttiäkään rahaa. Jyväskylä tarjosi 200 000 dollaria.
Oulu ilmoitti, että Nylander saa joka päivä kilon kuoripottuja, ison moukuran tiukkaa rössyä ja 200 grammaa palvattua sianlapaa. Niistä hän keittelee itselleen herkun.
Joka toinen päivä Juha Junno tuo Nylanderin asuntoon pussillisen kuivia leivänkannikoita, savukylkeä, pekonia ja kilon voita. Sopimukseen kuuluu, että Junno liottaa kannikat vedessä valmiiksi ja sen jälkeen luovuttaa valmistamisen huulia lipovalle, hihansa käärineelle Michael Nylanderille.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi