Luistelija Toivo Salonen teki vuoden 1956 Cortinan olympialaisissa historiaa, sillä hänen 1?500 metrin pronssinsa oli ensimmäinen, jonka toi talviolympialaisista Työväen urheiluliiton (TUL:n) urheilija. Seuraaviin olympialaisiin hänellä ei olisi ollut enää asiaakaan.
"Herrat riitelevät. Älä jää herrojen pelinappulaksi. Siirry porvariseuraan Svullin puolelle", isä, Pälkäneen työväenyhdistyksen puheenjohtaja, evästi urheilijalupausta urheilupolitiikan synkkänä vuonna 1959. Nuori mies vaihtoi helpottuneena leiriä. Pälkäneen Pyry vaihtui Lukoksi. Paikka Squaw Valleyn olympialaisiin aukeni.
Kun urheilija muutti vuonna 1965 Muhokselle liikunnanohjaajan ja -opettajan työn perässä, elettiin yhä kovan politiikan aikaa. Jotkut yrittivät savustaa Salosta pois Muhokselta, koska hän ei kannattanut oikeaa puoluetta.
Aika hioi kovimmat särmät. Aikoinaan pariksi vuodeksi Muhokselle aikonut hämäläispariskunta viettää siellä yhä eläkepäiviään. Perhe juurtui pohjoiseen. Tätä auttaa se, että ainoan lapsen, tyttären, perhe asuu Kempeleessä.
Ajan patinoimat ja tummentamat pokaalit täyttävät omakotitalon olohuoneen yhden seinän.
"Pyttyjen kiillottaminen on tarpeetonta hommaa", mestariluistelija julistaa Marjatta-vaimon säestäessä vieressä. "Ainoan kerran niistä oli hyötyä häissämme kukkamaljakkoina."
Toivo Salonen luovuttaisi ne mielellään synnyinkunnalleen Pälkäneelle. Hän on selvästi ylpeä muista saavutuksiinsa liittyvistä tunnustuksista: Pälkäneen urheilukentälle pystytetystä pienoispatsaasta, Toivo Salosen tiestä, presidentin myöntämästä liikuntaneuvoksen arvonimestä, sekä hänestä viime syksynä kirjoitetusta kirjasta.
Mutta hän jäi kaipaamaan yhtä -- rahaa. Miehelle on kuiskuteltu, että Pro Finlandia -palkinto rahoineen on lähellä.
"Teimme emännän kanssa juuri ison putkiremontin. Raha kelpaisi."
Ensimmäisen MM-matkamestaruuden ansiosta Pälkäneen kunta tarjosi Saloselle pullakahvit. Kun joku kyseli parin vuoden päästä Moskovan kullan jälkeen, että tarjotaanko Topille kahvit, kunnanjohtaja ilmoitti, että ehdottomasti ei. "Hän sanoi, että siitähän voi tulla tapa", Salonen nauraa.
Hän pitää ehkä ykkössaavutuksenaan Moskovan viisisatasen maailmanmestaruutta, mutta toki olympiapronssikin kelpasi.
Salosta jäi kaihertamaan olympiamitalin väri, sillä hän joutui luistelemaan ensimmäisessä parissa. "Ensimmäinen tunnustelee ja tekee muille aikataulun. 58 poikaa yritti päästä edelleni, ja kaksi venäläistä onnistui. En tiedä, olisinko voittanut, jos olisin saanut luistella kolmannessa tai neljännessä parissa", Salonen aprikoi 54 vuoden takaista kisaa.
Kalottimaaotteluun vuonna 1969 päättyi luistelijan pitkän uran. Täytellessään Suomen Kuvalehden sanaristikkoa hotellihuoneessaan Salonen huomasi, että kohtaan "entinen luistelija" sopi hänen nimensä. "Silloin päätin, että nyt tämä riittää. Sen jälkeen kävin vain kaksi kertaa luistinten päällä."
Italialaisesta ruuasta Saloselle jäi vähän erilainen kuva kuin mitä Silvio Berlusconi mainostaa.
"Pienessä hotellissa ruuan tarjoili hikinen, lihava, punakka ukko, joka välillä pyyhki kämmenellä otsaansa. Hän puhalsi lautasesta pölyt pois, pyyhkäisi otsaansa ja hankasi käsillään lautasista pahimmat liat pois. Jokaisen lusikan pesän hän pyyhkäisi puhtaaksi peukalollaan. Maitolasin pohjalle laskeutui parin tuuman sakka. "Maidot jäivät juomatta, mutta nälkäiset nuoret miehet syövät vaikka jänistä."
Nykyurheilusta Salosella on selkeä näkemys. "Se on täysin mätää. Doping ja raha tekevät sen."
Toivo Salonen
Asuu Muhoksella, 76 vuotta. Liikuntasihteeri, eläkkeellä.
Pikaluistelija. Neljät olympialaiset Paras saavutus Cortinan (1956) pronssi.
MM-yhteispisteiden hopea Oslossa vuonna 1959. MM-kisoissa kaksi matkamestaruutta, yksi hopea sekä kaksi pronssia.
EM-yhteispisteiden pronssi Göteborgissa vuonna 1959. EM-kisoista kaksi matkamestaruutta, kaksi hopeaa sekä kolme pronssia.
Kuusi SM-yhteispisteiden kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Kaikkiaan 22 matkavoittoa. Suomen Vuoden Urheilija -äänestyksen kakkonen vuonna 1959 toisen luistelijan Juhani Järvisen jälkeen.