Oulun taidemuseolle avataan huomenna perjantaina maamme kärkipään nuorten taiteilijoiden yhteisnäyttely otsakkeella Silent Violence.
Taiteilijat Terike Haapoja, Jukka Korkeila, Liisa Lounila, Elina Merenmies, Jyrki Parantainen ja Kim Simonsson ovat kukin myös kansainvälisesti huomioituja ja palkittuja maamme eturivin nykytaiteilijoita.
Esillä olevat teokset kuvaavat yhteiskuntamme ja aikamme negatiivista ja uhkaavaa pohjavirettä.
Silent Violence kertoo nyky-yhteiskunnan epäkohdista: väkivallasta, pinnallisuudesta ja välinpitämättömyydestä.
Kaikki esillä olevat teokset ovat syntyneet noin kaksi ja puoli vuotta sitten alkaneen prosessin aikana.
Tuolloin näyttelyn koonneet kuraattorit Pilvi ja Mikko Kalhama havaitsivat taiteelle yleisestikin tyypillisen ilmiön: monet nuoret taiteilijat olivat kukin omalla tahollaan käsitelleet taiteessaan samoja teemoja.
"Kyseessä ei kuitenkaan ole yksi nykytaiteen koulukunta, eikä tarkoitus missään tapauksessa ole lokeroida näitäkään taiteilijoita pelkästään tähän tematiikkaan", tähdentävät Kalhamat.
Epäilyttävän
hiljaista
Silent Violencen nimenkin mukaisesti näyttelyn tunnelma on epäilyksiä herättävän hiljaista. Katsojan omalle tulkinnalle jää reilusti tilaa.
Vakavat teemat eivät kuitenkaan tule esiin kirjaimellisina väkivallankuvina kuten ehkä jo olemme tottuneet ja turtuneet näkemään.
Terike Haapoja kuvaa töissään kuolemaa, mutta hän lähestyy aihetta hienovaraisesti. Haapojalla kuolema kuvataan intiiminä tapahtumana.
"Halusin kuvata kuoleman kauniina ja rauhallisena, mutta myös yksilöllisenä tapahtumana", kertoo kokeilevan videon parissa työskentelevä Haapoja.
Synkeistä aiheista huolimatta esillä ei ole pelkkää epätoivoa ja näyttelyllä on selkeästi myös positiivinen ulottuvuutensa. Kuraattorit toteavat teeman olevan relevantti myös nykytaiteen kansainvälisillä kentillä.
Suhde maailmaan teemana
Suhde ympärillä olevaan maailmaan on eräs keskeisin nykytaiteen teemoista.
Nuorten taiteilijoiden innoituksena toimivat usein visuaalisen kulttuurin arkisemmat kuvat, joita ei varsinaisesti pidetä taiteena. Kuten populaari- ja mediakulttuurin kuvastot graffiteineen, mainoksineen ja sarjakuvineen.
Jukka Korkeila on työskennellyt suuren seinämaalauksensa parissa jo kohta parin viikon ajan. Hän kertoo väkivalta-aiheen istuvan myös hänen taiteensa tematiikkaan. Mutta myös huumori on läsnä.
"Asioita voi tarkastella niin monesta eri näkökulmasta", camp-hengestään tunnettu taiteilija tuumaa.
Korkeilan maalauksella on myös selkeä ajallinen ulottuvuutensa. Näyttelyn jälkeen seinä muuttuu taas valkoiseksi.
"Teos koettelee perinteisen maalauksen objektiluonnetta," Korkeila kertoo.