Kaikesta yhteiskunnassa tapahtuvasta väkivallasta valtaosa on miesten välistä väkivaltaa. Tässä mielessä mieheksi ei kuitenkaan synnytä, vaan käyttäytyminen opitaan kulttuurin kautta, sanoo tutkija Arto Jokinen.
Miehiltä on perinteisesti edellytetty kykyä voimakeinojen käyttöön monissa erilaisissa tilanteissa. On pitänyt puolustaa esimerkiksi naisen kunniaa, omaa perhettä tai isänmaata.
Näitten myönteisinä pidettyjen voimankäytön muotojen lisäksi myös erilaiset kielteiset ja tuomittavat väkivallan muodot ovat yleisiä miesten keskinäisessä elämässä.
Ainakin kilpailua miesten kesken esiintyy lähes aina. Tämä näkyy jopa yhteiskunnallisen aseman saavuttamisessa.
"Suomalaisessa yhteiskunnassa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle joutuneet ihmiset ovat lähes poikkeuksetta miehiä, mutta samoin ovat parhaille tulotasoille päässeet ja muutenkin todella hyvin menestyneet ihmiset miehiä", tutkija sanoo.
Miestutkimus syntyi feminismin myötä
Väkivallan sukupuolistuneita merkityksiä tutkiva Jokinen itse ei ole ihan tyypillinen mies sarjassaan. Hän työskentelee Tampereen yliopiston Naistutkimuksen laitoksella.
Miestutkimuksen nimeä kantava oppiala on kansainvälisesti syntynyt feminismin ja naistutkimuksen vanavedessä, vaikka miesten tekemisten tutkiminen ei tieteessä ole lainkaan uusi asia.
"Esimerkiksi alkoholitutkimuksessa, väkivaltatutkimuksessa tai historiassa on tutkittu lähinnä miehiä. Niissä vain sukupuolta tai sen merkitystä ei ole arvioitu."
Mies omaksuu voimakeinot
Kuitenkin juuri sukupuoli on hyvin ratkaiseva tekijä, kun halutaan määritellä ihmisen suhde väkivaltaan tai voimakeinojen käyttöön.
Jokinen muistuttaa, että hän tutkii nimenomaan väkivallan kulttuurillisia taustoja. Perintötekijöistä selityksiä miesten käyttäytymiseen tai maskuliinisten mallien omaksumiseen tuskin voisi löytää.
Tästä kertoo jo se, että miesten omaksumat toimintatavat ovat saattaneet muuttua nopeastikin ainakin viimeisten vuosikymmenien aikana.
"Jo nuorten poikien elämässä on olemassa selkeä väkivallan uhka."
"Miehen käyttäytymiseen väkivallan käyttäminen liitetään aina yhtenä mahdollisuutena, ellei asioita voida muuten ratkaista. Tästä esimerkki on jopa yleinen asevelvollisuus."
Jokinen sanoo, että erilaisissa kulttuurituotteissa tämä tilanne on jatkunut hyvin kauan. Jo muinaiset soturimytologiat tukivat samantyyppistä ajattelua kuin aivan viime aikojen sotaelokuvat tai miesten luettavaksi suunnattu kirjallisuus.
Eikä kukaan voi vapautua hetkessä tästä historiallisesta taustasta. Tutkija itsekin myöntää katselevansa mielellään sotaelokuvia tai westernejä ja harrastuksiin kuuluu esimerkiksi itämainen kamppailulaji aikido.
"Se tosin poikkeaa monista muista kamppailulajeista. Siinä ei haeta voittajaa", Jokinen huomauttaa.
Paljon muuttunut lyhyessä ajassa
Jokinen sanookin, että sukupuolen tutkimus menee luonnollisesti läpi tutkijan oman persoonallisuuden.
Vaikka miehet ja pojat sosiaalistetaan väkivallan käyttöön monin tavoin, ei muuttuminenkaan ole mahdoton vaihtoehto ja täysin mahdollista on sekin, että asiallisesti perusteltu voimamies elää samassa persoonassa kiltin isukin kanssa.
"Jos mies jossakin tilanteessa on macho, se ei tarkoita, että hän on sitä koko ajan ja joka tilanteessa. Nynnyn miehen ei puolestaan tarvitse olla sitä aina."
Suhtautuminen väkivaltaan on yksi niistä miehisistä piirteistä, joita mikään yhteiskunnallinen muutos ei ole ainakaan vielä ratkaisevasti horjuttanut.
Isien odotetaan
olevan läsnä
Muissa asioissa muutosvauhti sen sijaan on ollut kiivas. Nykymiehen konkreettinen maailma ja asenneilmapiiri on kokonaan erilainen kuin hänen isänsä tai isoisänsä aikana.
"Ainakin Suomessa sekä naiset että miehet suhtautuvat myönteisesti sukupuolten tasa-arvoon ja tällä on hyvinkin tuntuvia seurauksia."
Jokisen mielestä jo pelkästään 1990-luvun aikana tapahtui suomalaisessa miehisyydessä huikeita muutoksia. "Keskeinen näistä liittyy suhtautumisena isyyteen. Nyt edellytetään läsnäolevaa isyyttä."
Miehet osallistuvat perhe-elämässä kaikkeen ja isät ovat lähes poikkeuksetta mukana synnytyksissä.
"Nykyisin pitää melkein jo esittää hyvät perustelut, ellei halua tuohon tapahtumaan osallistua", Jokinen toteaa.
Pubin miesyhteisö
ei riitä
Jos rooli perheessä onkin tuonut uusia piirteitä miesten elämään, ovat he kuitenkin menettäneet olennaisesti rooliinsa kuuluneen aseman perheen elättäjänä. Ammatit ja työt ovat yhä vähemmän sukupuoleen liittyviä määreitä.
Kaupunkimaisessa elämänmuodossa miehiltä on mennyt lisäksi mahdollisuus moniin miesmäisiin töihin ja harrastuksiin. Ne on liian usein korvattu vapaa-ajalla pubeissa. Jokisen näkemyksen mukaan tämä ei kuitenkaan riitä.
"Pubin tai perinteisten mieslajien harrastamisen sijasta ratkaisuja elämän muuttumiseen ja ongelmiin voisi hakea muualtakin: esimerkiksi miesryhmistä, joissa asioista voitaisiin puhua perusteellisesti ja toimia yhteistyössä ilman kamppailua", Jokinen pohtii.
Naiset ovat yhteiskunnassa emansipoituneet monin tavoin. Jotain samanlaista voisi tapahtua miehillekin, vaikka lähtökohta on tyystin erilainen.
"Kyllä miehiinkin on kohdistunut paljon rajoituksia, mutta sorron kohteena he eivät ole naisten tavoin olleet."
"Täytyy muistaa, että sukupuolen kaikkiin ominaisuuksiin ei synnytä, vaan sukupuoli tulee toiminnan kautta", Jokinen päättelee.
