Lukijalta
Mielipide

Nykymenosta politiikan uusi normaali – toivottavasti nuoret ministerimme kestävät tulevat paineet

Menestys on sitä, että kulkee epäonnistumisesta toiseen menettämättä innostustaan, totesi aikoinaan brittien vahva pääministeri Winston Churchill.

Menestys on sitä, että kulkee epäonnistumisesta toiseen menettämättä innostustaan, totesi aikoinaan brittien vahva pääministeri Winston Churchill.

Tätä vanhaa viisautta saavat teoillaan vielä tänäänkin todistaa paitsi itse britit, myös täällä pohjolan perukoilla edesmenneitten hallitustemme sitkeimmät edustajat. Epäonnistumisista huolimatta innostusta ja sisua piisaa.

Kuluneitten viikkojen aikana on saanut lukea eri asiantuntijoiden, niin nykyisten kuin entisten poliitikkojen sekä median edustajien toistuvia arvioita hallitustemme äkillisten eroamisten syistä ja seuraamuksista. On puhuttu demokratian vajeesta, katteettomista lupauksista, luottamuksen puutteesta, puolueellisuudesta ja itsekeskeisestä johtamisesta, jopa huonosta hallinnosta. Siis seikoista, joista mitä vain aiempia hallituksia voisi arvostella.

Sen verran tiheään hallitukset ovat kuitenkin kaatuneet, että voisi arvioida nykymenosta tulevan uuden normaalin poliittiseen elämäämme. Ministeri- ja pääministerivalintoihin on samalla pesiytynyt erikoinen käytäntö. Ministereitä ei enää valita niinkään poliittisten ansioitten ja pitkän kokemuksen perusteella, vaan nuoruus menee etusijalle niin puolueitten avain- kuin hallituspaikkoja jaettaessa. Tällä mitä ilmeisimmin pyritään kosiskelemaan nuoria vaaliuurnille ja tuomaan kaivattua lisää hupenevaan vaalimenestykseen. Hyvä niin.

"Tilanne tänään kuitenkin ennakoi värikästä poliittista kevättä."

On silti yllättävää, miten ohut useiden ministereitten työkokemus on. Edes keskeisimmiltä ministereiltä ei edellytetä eikä nyt näyttäisi olevankaan kokemusta muusta kuin vähäisestä poliittisesta elämästä. Se voi olla ihan hyvä vastaisku aiemmalle itsekeskeiselle ja omahyväiselle politikoinnille.

On selvää, että tämä johtaa yhä enemmän avustajien ja ulkopuolisten asiantuntijoiden sekä oman puolueen konkareitten kuulemiseen päätöksiä valmisteltaessa. Siinä on sekä hyvät puolensa, mutta myös vaaransa. Tärkeää on, että lopullinen harkinta ja perusteltu päätös pysyy jämäkästi ministerin omissa käsissä.

Uudelta nuorekkaalta hallitukselta odotetaan hyvän johtamisen, yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen lisäksi myös tuloksia. Taustalla on edellisen hallituksen aloittama työ ja ohjelma, jota ei haluttu muuttaa piiruakaan. Taustalla on siis ehdoton ja keskeinen vaatimus työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin eli 60 000 uutta oikeaa työllistä. Tästä 30 000 pitäisi olla maalattu ensi kesään mennessä. Lisäksi julkinen talous tulisi tasapainottaa vuoden 2023 loppuun mennessä.

Ovatko tavoitteet oikeasti realistisia, kun tiedetään ettei tilanne maailmalla anna juurikaan vetoapua ja maassamme on parhaillaan menossa vaikeiksi luonnehditut työmarkkinaneuvottelut, joiden uskotaan jatkuvan pitkälle ensi kevääseen.

Kukapa ei silti toivoisi aidosti oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta edistävälle politiikalle onnea ja menestystä. Nyt kun tarvittaisiin laajaa parlamentaarista yhteistyötä vaativien tavoitteiden toteuttamiseksi, niin silti oletettavaa on, että galluppien sokaisema oppositio ei tulle antamaan piiruakaan periksi kritisoimansa hallitusohjelman vastustamisessa. Yhteistyöhaluja tuskin lisää aiempi Sipilän hallituksen kohtaama ärhäkkä epäluottamus kiky- ja sote-politiikassa.

Politiikassa muisti on pitkä, mutta toivottavasti ei silti johtaisi ikuiseen hallitus-oppositio vastakkainasetteluun, jossa pelissä merkitsevät vain omat ja oman puolueen edut. Koston sijasta aidon demokratian ja puoluerajat ylittävän luottamuksen tulisi olla etusijalla. Tilanne tänään kuitenkin ennakoi värikästä poliittista kevättä. Toivottavasti nuoret ministerimme kestävät tulevat paineet.

Kari Luostarinen

Iisalmi

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.