Terveyskeskuksissa annettavan perusterveydenhuollon nykymalli on tullut tiensä päähän. Jos muutosta ei saada, palvelut heikkenevät edelleen ja terveyserot kasvavat.
Jo vuosia on ollut havaittavissa, että suomalaisten aikoinaan rakentama hieno terveydenhuollon malli on tullut tiensä päähän.
Terveydenhuolto nilkuttaa eniten perustasolla, kuntien terveyskeskuksissa. Jos siellä ei saada aikaan radikaalia muutosta, koko rakennelma uhkaa rapautua edelleen.
Terveydenhuolto on yhteiskunnan perustehtäviä ja siksi se on saatava kuntoon. Kysymys ei ole pelkästään rahasta tai sen puutteesta, vaan myös palvelurakenteet muodostavat nykyisellään esteitä järkevän toiminnan kehittämiselle.
Perusterveydenhuollon kriisiin kiinnitettiin huomiota valtakunnallisilla terveys- ja talouspäivillä Oulussa tällä viikolla.
Kriisi ilmenee monessa. Terveyskeskusten palveluiden laatu on heikentynyt ja saatavuus vaihtelee kunnittain. Tämä on johtanut siihen, että väestön terveyserot ovat kasvaneet eikä kansalaisten tasa-arvo toteudu palveluiden saatavuudessa.
Väestö ikääntyy, ja se vaikuttaa terveydenhuoltoon monella tavalla. Ensinnäkin terveyspalveluiden tarve kasvaa. Toiseksi, kun työikäisen väestön suhteellinen osuus pienenee, palveluiden maksajia on aikaisempaa vähemmän.
Kaikesta huolimatta erikoissairaanhoito toimii edelleen kansainvälisestikin arvioiden hyvin. Sen sijaan terveyskeskuksissa annettava perusterveydenhuolto on se, joka nyt ei toimi.
Osana hallituksen kuntauudistusta valmistellaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen muuttamista. Lähtökohta on rakentaa nykyistä suurempia ja toimivampia kokonaisuuksia. Vahvat peruskunnat ja kuntien muodostamat sosiaali- ja terveydenhuollon alueet tulevat vastaamaan perusterveydenhuollosta jatkossa.
Erikoissairaanhoito keskitetään viiden erityisvastuualueen harteille. Nykyiset sairaanhoitopiirit yhdistetään erityisvastuualueisiin.
Perusterveydenhuolto on kärsinyt lääkäripulasta, joka osittain on johtunut siitä, että yksiköt ovat olleet pieniä ja yksittäisen lääkärin taakka muodostunut liian suureksi.
Lääkäripulaa on yritetty paikata ostamalla yksityisiltä lääkärifirmoilta palveluita. Toimintaa on saatu pyöritettyä jotenkuten, mutta samalla kustannukset ovat karanneet käsistä. Yksityiset lääkärifirmat ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä. Lääkäripulan ansiosta ne ovat menestyneet hyvin.
Perusterveydenhuollon avainkysymyksiä on potilaan ja lääkärin suhde. Jos lääkärit vaihtuvat koko ajan, niin kuin pienillä terveysasemilla ja keikkalääkäreiden vuoksi on tapahtunut, potilaan terveydentilan kokonaisuus hämärtyy. Tästä seuraa turhia tutkimuksia ja ylimääräisiä käyntejä erikoissairaanhoidossa.
Käy hallituksen kunnianhimoiselle kuntauudistukselle kuinka tahansa, terveydenhuollon rakenteet on pakko panna uusiksi.
Siinä suunta on suuret yksiköt. Vain niiden avulla voidaan saada aikaan sellainen väestöpohja, joka riittää ylläpitämään tarpeen mukaisen määrän lääkäreitä ja hoitajia.