Lukijalta
Mielipide

Nykykoulun tragikoomiset funktiot

Se, mikä on sinulle ylhäältä annettu, sitä ei sinun pidä epäilemän. Ei kyseenalaistaman.

Se, mikä on sinulle ylhäältä annettu, sitä ei sinun pidä epäilemän. Ei kyseenalaistaman.

Kunnioita esivaltaasi ja rukoile heille viisautta, jotta he voisivat edelleen tehdä viisaita päätöksiä – meidän kaikkien hyväksi.

Kuuliaisuutesi sekä tottelevaisuutesi esivaltaa kohtaan tulee palkituksi, kunnes aika sinut jättää. Ja muistakin, herran pelko on viisauden alku.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän riemumarssi ja pörhistely maailman parrasvaloissa on tullut tiensä päähän. Koulutuksen tasoa/opetuksen perillemenoa mittaavat Pisa-tulokset ovat kääntyneet jyrkkään alamäkeen.

Tosiasiassa Pisa-metodi ei mielestäni mittaa todellista osaamista/päättelykykyä.

Lisäksi kouluissamme kiusataan, häiriydytään seksuaalisesti, keskeytetään opinnot ja lopuksi syrjäydytään oikein porukalla – etenkin pojat.

Opettajat puurtavat jaksamisensa äärirajoilla, kiusaavat toisiaan ja vaihtavat alaa, mikäli uskaltavat tai pystyvät.

Tää ei oo mun juttu, puuskahtaa tuohtuneesti juuri koulunsa kesken jättänyt laiska teini, tiedos­taen valehtelevansa sekä itselleen että muille. Laiskuus piiloutuu fraasin taa, fraasin, joka kuulostaa aika hyvältä. Egoismi ja jatkuva itsensä viihdyttämisen oravanpyörä imee teinin pohjattomaan nieluunsa. Mä haluun pitsaa mutsi!

Nykykoulumme suurin ongelma ovat kouluhallintomme hallintovirkamiehet ja näitä virkamiehiä kuuntelevat poliitikot, tai toisinpäin. Käsittämättömin harha-askel oli muutama vuosi sitten toteutettu uusi ops. Ennennäkemättömän kohun myötä lanseeratun uuden opsin piti mullistaa koulutusjärjestelmämme – jälleen kerran.

”Kaikenlainen helppo ja viihteellinen puuhastelu on korvannut päämäärätietoisen opiskelun ja on myös syrjäyttämässä kouluopetuksen todelliset tavoitteet: tiedolliset, taidolliset ja kasvatukselliset.”

Pölyn laskeuduttua huomattiin, että ruuti oli keksitty uudelleen. Muun muassa entiset projektit ovat saaneet uuden nimen. Niitä kutsutaan nykykoulussamme ”moni- /laaja-alaisiksi opetuskokonaisuuksiksi”. On siinä mietitty, jotta tuohonkin sanahirviöön on päädytty.

Kaikenlainen helppo ja viihteellinen puuhastelu on korvannut päämäärätietoisen opiskelun ja on myös syrjäyttämässä kouluopetuksen todelliset tavoitteet: tiedolliset, taidolliset ja kasvatukselliset.

Koulunkäynti on kovaa työtä, eikä tässä systeemissä ole oikoteitä, kaikesta hörhöilystä huolimatta: oppimisolohuoneet, divaanipatjat, jatkuva taustahäly, rajojen puuttuminen...hiipivä kaaos. Tätäkö me haluamme kouluihimme? Ei ainakaan Joensuussa, jossa on jo havahduttu tähän pelleilyyn.

Opettajat, luottakaa itseenne. Te olette niitä koulutuksen ammattilaisia. Toisin kuin ne, jotka eivät ole koskaan kenttätyössä olleetkaan. Nämä yliopetusneuvokset ja tarkastajat sekä ministerit erityisavustajakaadereineen.

Suurin palvelus, mikä voitaisiin suomalaiselle koulujärjestelmälle tehdä, on olla tekemättä mitään. Antakaa hyvät hallintoherramme ja -rouvamme kouluille työrauha. Näin tekemällä suomalainen koulu voisi palata sille tasolle, missä se oli joskus. Pyöritelkää niitä papereitanne siellä virastoissanne vaikka keskenänne.

Ja opetusministeri Andersson. Minä pyydän kainosti: älä sinäkin pyri jättämään puumerkkiäsi koulutuksemme historiaan. Niitä on jo ihan tarpeeksi jätetty.

Ilkka Karvonen

alalla 33 vuotta, äidinkielen, yhteiskuntaopin ja historian lehtori

Kuusamo

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.