Päinvastoin kuin luullaan, ei nykyinen uskonnonopetus tarjoa sellaista yleissivistystä kuin opetussuunnitelman mukaan tulisi tuottaa.
Kristinuskosta annetaan virheellinen kuva, että se olisi poikkeuksellinen suhteessa muihin katsomuksiin. Suomalaista katsomushistoriaa ei avata rehellisesti. Maailmanuskonnoista annetaan vääristyneitä käsityksiä.
Uskonnottomuudesta ei haluta kertoa. Moniko tietää, että huivikulttuuri tuli islamiin mukaan vasta 1978 tai sitä, että uskonnottomuuden muotoja on ainakin kymmenen ja niillä on uskontoja pidempi historia?
Miksi myös liioitellaan uskontojen eroja, vaikka esimerkiksi kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden osalta ne ovat mitättömät? Ylipäätään uskontojen ja uskonnottomuuden erot ovat heikkoja, kun ne tuntee.
Lapset ja nuoret on aina asetettu uhreiksi uskonnonopetuksessa. Nuorilla on oma katsomuksensa ja sitä ei ole riittävästi kunnioitettu. Heistä harva on uskonnollinen nuorisobarometrin mukaa, ja he kaipaavat aitoa sivistystä.
Nykyopetusmallilla on edelleen tarkoitus toimia tunnustuksellisesti, houkutella kirkkojen tai muiden seurakuntien jäseniksi. Opetusmateriaali ei ole muuttunut opetussuunnitelman vaatimusten mukaiseksi.
Mitä sitten uskonnonopetus on saanut vuosikymmenten saatossa aikaan? Terroristien joukkoon on lähdetty Suomesta maailmassa innokkaimmin. Eduskunnassa käytävä keskustelu katsomusopetuksesta on ala-astelaisen tasoa. Suomi on erittäin rasistinen maa ja katsomusten vapaus ja tasa-arvo eivät toteudu lain vaatimusten mukaan.
Veijo Fiskaali
väitöskirjatutkija, VTM, FM, Vesivehmaa