Inflaation ja lainakorkojen käyrät osoittavat ylöspäin, talousodotusten suunta on alaspäin. Syntymässä on vaikea tilanne, jossa Euroopan keskuspankin olisi perustelluinta olla nostamatta korkoja.
Euroopan keskuspankin EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet sai viikko sitten aikaan omituisen ilmiön. Hän kertoi pankin päätöksestä jättää ohjauskorkonsa ennalleen. Saman tien rahamarkkinoilla kuitenkin reagoitiin aivan kuin Trichet olisi ilmoittanut korkojen nostosta, ja monien asuntovelallisten lainakustannukset kääntyivät nousuun.
Syynä oli pääjohtajan vihjaus siitä, että EKP oli jo harkinnut koron nostamista ja että sellainen päätös on hyvin mahdollinen, kun asiaan seuraavan kerran ensi kuussa palataan. Pankin hallintoneuvosto on "korotetussa valmiustilassa", koska talous käyttäytyy epänormaalisti.
Tämän viikon keskiviikkona EKP jo rauhoitteli, ettei se suunnittele mitään koronnostojen sarjaa. Jos jotain päätetään tehdä, todennäköisimmin nykyisen neljän prosentin ohjauskorkoa nostetaan 0,25 prosentilla. Sekin olisi poikkeuksellinen päätös tilanteessa, jossa Yhdysvalloissa korkoa on laskettu ja jossa Euroopan taloudessa kasvu hiipuu.
Korkopolitiikassa on vaikean päätöksen paikka: torjutaanko talouden hidastumista vai inflaation kiihtymistä? Molemmat ovat pahasta, mutta toisen torjuminen vaatii koron laskua ja toisen koron nousua. Silloin viisautta voi olla, ettei tehdä kumpaakaan.
EKP pitää selvästi suurimpana vaarana inflaatiota, ja siitä varoitti myös Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen selvin sanoin tiistaina. Hän puhui asiassa EKP:n suulla, mutta hänellä oli myös suomalainen näkökulma: täällä kasvu ja inflaatio ovat EU:n keskitasoa, mutta palkankorotukset sen yläpuolella.
Inflaatiota kiihdyttävät nyt ennen muuta energian ja elintarvikkeiden aina vain ylöspäin kipuavat hinnat. Molempien takana on tekijöitä, joille keskuspankki ei voi yhtään mitään. Suomessa saattaa käydä vielä niin, että päätetyt isot palkankorotukset vaikuttavat lopulta myös palkansaajien kannalta väärään suuntaan. Ne kiihdyttävät maan sisäistä inflaatiota ja syövät reaaliansioita. Maltilliset palkankorotukset yhdistettynä hallittuun talouspolitiikkaan takaavat yleensä ostovoiman paremmin kuin inflaatiota kiihdyttävät isot palkankorotukset.
Mutta tehty mikä tehty, ja inflaatiokierteen hidastaminen on todella tärkeää. Olennaista on koettaa pitää huolta myös siitä, ettei talouden kehitys karkaa käsistä ja yleinen luottamus säilyy. Sitä horjuttavat jo monet ristikkäiset tekijät, kuten koettu polttoaineiden hintojen nousu ja asuntojen hintojen lasku. Talouden tutkimuslaitokset korjaavat nyt kilvan ennusteitaan alaspäin,
Monessa maassa asuntojen arvo laskee jo tuntuvasti, ei niinkään Suomessa. Täällä on kuitenkin viime vuosina otettu varsin surutta todella isoja asuntolainoja luottaen omaan tulotasoon ja korkojen alhaisuuteen. Asialla on selvästi ollut sukupolvi, joka ei omakohtaisesti muista 1990-luvun alun laman opetuksia.
Korkojen nousun seuraukset eivät välttämättä ole perheen talouksille dramaattisia, jos vain palkka juoksee ja jos laina-ajassa voi joustaa. Toisinkin voi käydä. On tapauksia, jossa kaikki on laskettu liian tiukalle ja joustovarat olemattomia.
Suo siellä, vetelä täällä. Talouden kehityksessä ainoa varma tekijä on nyt epävarmuus. Mutta silti Euroopan tilanne tuntuu olevan paljon vakaammalla pohjalla kuin Yhdysvalloissa nyt. Se merkitsee, että EKP:n korkopolitiikan linja on inflaation kiihtymisestä huolimatta kohdallaan.