Suomen nykyinen asuntokanta ei vastaa seniori-ikäisten tarpeita. Professori Yrjö Tuppurainen Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta kiirehtii asuinkerros- ja pientalojen arvioimista sillä silmällä, että ne saataisiin pidettyä myös toiminnallisesti ajanmukaisina. Tähän asti rakennusten kuntoarvio on tehty pelkästään teknisin perustein.
-- Meillä on hyvin pitkään eletty jonkinlaisessa ruususen unessa tarkastelemalla kuntoarviossa vain esimerkiksi rakennusten julkisivuja, putkistoja tai muita lvi-laitteita. Siinä ei ole otettu huomioon rakennuksen toiminnallista kehittämistä eli ei ole varauduttu ikääntyvien ihmisten tarvitsemiin muutoksiin esimerkiksi kymmenen vuoden tähtäimellä, Tuppurainen harmittelee.
Professorin mielestä ongelma on iso, ja se vaatii pikaisia toimenpiteitä. Näin siksi, että suurin osa kasvavasta seniorijoukosta asuu tulevaisuudessa nykyisessä, jo rakennetussa asuntokannassa. Asuntokanta uudistuu 1--2 prosentin vuosivauhdilla, ja uudistuotannostakin vain osa voi kohdistua erikoisryhmille kuten senioreille.
Nykyisen rakennuskannan soveltuvuutta ikääntyvälle väestölle on selvitetty laajassa Tulevaisuuden senioriasuminen -tutkimuksessa, jonka tuloksia esiteltiin Oulussa pidetyssä seminaarissa torstaina. Tutkimus on alkanut kolme vuotta sitten, ja sitä varten on haastateltu satoja senioreja eri puolilla Suomea.
Pienet huoneet, sauna kellarissa
Seniori on ikääntynyt, jo eläkkeellä oleva, mutta itsenäisesti elävä henkilö. Tutkimuksen mukaan hän haluaa asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista tarjolla olevia palveluja tukenaan käyttäen.
Jos kotoaan pitää jonnekin lähteä, monelle seniorille mieluisin asuinpaikka on tavallisen kerrostalon senioriasunto, joka on perusparannettu turvalliseksi ja esteettömäksi. Kakkosvaihtoehto olisi senioritalo, jossa kaikki asunnot olisi osoitettu yli 55-vuotiaille. Kolmanneksi suosituin muuton kohde olisi palvelutalo.
-- Vain prosentti senioreista haluaisi muuttaa vanhainkotiin, Tuppurainen lisää.
Jotta senioreiden asumistoiveet saadaan toteutettua, Tuppuraisen mukaan tekemistä riittää vielä kovasti.
-- Vanhimmassa 1950-60-luvuilla rakennetussa kerrostalokannassa peseytymistilat ovat yleensä ahtaita. Tätä vähän nuoremmissa asunnoissa huoneet ovat pieniä. Myös eteiset ovat ahtaita ja parvekkeet vaikeakäyttöisiä, Tuppurainen luettelee esimerkkejä tutkimuksen paljastamista epäkohdista.
Myös kerrostalojen pihat ovat monesti epäviihtyisiä. Sinne kaivattaisiin vaikkapa kukkia, keinuja ja istuimia, joissa voisi rupatella naapureiden kanssa.
Pientaloissa seniorin asumista haittaavat yleensä portaat. Esimerkiksi rollaattorilla on vaikea päästä kellarissa sijaitsevaan saunaan.
Kattilahuoneesta uudet kerhotilat
Erityisesti asuinkerrostaloja on mahdollista parantaa senioriasukkaiden tarpeisiin, Tuppurainen huomauttaa. Hänen mukaansa yllättävän monista taloista löytyy esimerkiksi vanhoja kattilahuoneita ja varastoja. Niitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kerhotiloina.
Seniorin kotona asumista edistäisi jo sekin, että tarjolla on apua esimerkiksi lampun vaihtoon, asioilla käymiseen, nurmikon leikkaukseen tai lumenluontiin.
-- Oulun eri kaupunginosiin on kehittymässä asukastupaverkosto, josta voisi löytyä ratkaisu ikääntyvien yksinäisyyteen. Asukastupa on paikka, jossa järjestetään esimerkiksi erilaisia kerhoja. Sieltä voidaan myös välittää omakotitaloasujalle remonttipalvelua ja muuta talonmiestoimintaa, Tuppurainen kertoo.
Hänen mukaansa vastaavanlaista toimintaa on myös Tanskassa. Siellä asukastuvan tai palvelukeskuksen käytössä on esimerkiksi oma bussi, jolla seniorit pääsevät sujuvasti retkilleen. Perjantaisin palvelukeskuksessa on baari auki niille, jotka haluavat lasillisen tutussa seurassa.
-- Uskon, että meilläkin toiminta kehittyy entistä monipuolisemmaksi ja rennommaksi. Kun senioreiden määrä nopeasti kasvaa, varmasti palvelujen tarjoajillakin on kiinnostusta kehittää tätä asiaa.