Perinteisen maa- ja metsätalouden palveluksessa kauransa ansaitsee enää muutama suomalainen hevonen. Työhevoskulttuuri kokonaisuudessaan on kuitenkin jopa elpymään päin, sillä harrastajat hankkivat hevosia auttamaan maaseutuasuntojen pienissä metsätöissä.
-- Se on tavallaan seurausta maatilojen suurenemisesta. Paljon rakennuksia ja metsää jää tyhjilleen, ja kaupunkilaisperheet ovat ostaneet näitä paljon asunnoikseen. He sitten ajelevat hevosella polttopuut metsästä, ja kesällä hevonen on lasten ratsuna, Suomen työhevosseuran puheenjohtaja Pentti Sarja kuvailee.
Hevosta pidetään konetta kätevämpänä apurina pieniin metsätöihin, ja arkirutiineista poikkeava puuhastelu rentouttaa. Usein puuta kertyy hieman myös myyntiin.
Työhevosille on 1800-luvulta alkaen järjestetty vuosittaisia mestaruuskilpailuja, jotka tänä vuonna järjestetään Joutsassa lauantaina. Tärkein kilpalaji on vetokoe. Siinä punnitaan hevosen luonteen lujuus, palvelualttius ja fyysinen voima.
Ajanjakso 1920-luvulta 1940-luvulle oli kilpailujen kulta-aikaa, sillä hevosen merkitys maa- ja metsätaloudelle oli suuri. Maaseudun koneellistumisen myötä hevosten määrä romahti ja kilpailunkin suosio väheni. Tänä vuonna ohjaksissa on kuitenkin pitkästä aikaa aivan uusia ajajia.
Suomenhevonen jaksaa yhä
Suomessa on työhevosia useasta eri rodusta, mutta perinteikkäin ja suurin ryhmä ovat suomenhevoset. Ilkeäkieliset ovat väittäneet, että perinteen hiipuminen olisi rappeuttanut suomenhevosen työkyvyt eikä rodusta enää olisi metsälle.
-- Se on kyllä täysin pötypuhetta. Ihmiset haluavat kääntää sen niin päin, koska enää ei löydy niitä ihmisiä, jotka ajaisivat ja opettaisivat hevosille ne taidot. Hevosilta kyllä löytyy kyvyt, Sarja sanoo.
Sarja on itsekin kouluttanut vanhasta, ravurina ikänsä toimineesta suomenhevosesta itselleen metsähevosen.
-- Sitä sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta vanha hevonen näköjään oppii.