Pallon potkiminen on kiehtonut ihmisiä aina.
Palloksi on aikojen saatossa kelvannut villasta, kumista, kasvikuiduista, puusta, eläinten rakoista ja nahasta valmistettu peliväline. Vanhimmat Pohjolan kansat potkivat koivun käävästä valmistettua palloa. Ilmalla täytettyä jalkapalloa alettiin käyttää Kiinassa noin vuonna 600 j.Kr.
William Shakespeare totesi näytelmässään Hairahduksia vuonna 1590, että jalkapallot kestäisivät pitempään, jos ne kiedottaisiin nahkaan. Periaate elää yhä.
Englannin jalkapalloyhdistys päätti vuonna 1872, että pallon ympärysmitan pitää mahtua 27 ja 28 tuuman (68,6 ja 71,1 senttiä) väliin. Sittemmin viimeistelty ja virallistettu mitta pätee yhä.
1800-luvun lopussa jalkapalloja alettiin valmistaa teollisin menetelmin, jolloin myös materiaalit alkoivat kehittyä. Perusrakenne on kuitenkin pysynyt samanlaisena. Ensimmäiset sarjavalmisteiset pallot valmistettiin kuudesta yhteen ommellusta nahkapalasta, joilla päällystettiin sisäkumina toimiva täyteen puhallettu sian rakko.
Vedenkestävyys pääosaan
Nahka ja ompeleet imevät hyvin vettä, joten pallo muutti ominaisuuksiaan hyvinkin paljon ottelun aikana. Vesi teki pallosta painavan, pehmeän ja jopa vaarallisen. Niinpä alettiin kiinnittää huomiota pallon märkäominaisuuksiin.
MM-kisoissa 1930 kohtasivat loppupeleissä isäntämaa Uruguay ja Argentiina. Ensimmäinen jakso pelattiin argentiinalaisella pallolla ja toinen uruguaylaisella. Argentiina johti puolivälissä 2--1, mutta hävisi lopulta 2--4, joten omalla pallolla oli merkitystä joukkueiden suorituksiin.
Vielä 1960-luvulla pallot olivat yleensä raskaita ja ruskeita -- ja kivuliaita potkia. Kun stadioneille rakennettiin keinovaloja, pallon värjääminen valkoiseksi yleistyi paremman erottuvuuden takia.
Vasta siirtyminen tekonahkaan paransi olennaisesti pallojen vedenkestävyyttä.
Saksalainen suutari Adolf Dassler suunnitteli ja valmisti 1920-luvulla urheilujalkineita. Hän tuli maailmankuuluksi kehitettyään Jesse Owensin voittoisat piikkarit vuoden 1936 olympiakisoihin. Hänen aivoituksinaan syntyivät myös ensimmäiset vaihtonappulakengät, jotka auttoivat Saksan jalkapallomaajoukkueen mestaruuteen Sveitsin märällä ruoholla MM-kisoissa 1954.
Dasslerin perustama Adidas aloitti pallotuotannon 1963.
Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA antoi 1970 Adidaksen tehtäväksi kehitellä virallinen ottelupallo seuraaviin MM-kisoihin. Siitä lähtien Adidas on valmistanut MM-kisojen pallot.
"Tv-pallo" tuli 1972 Meksikossa
Vuoden 1972 MM-kisoissa Meksikossa esiteltiin mullistava uutuus: mustavalkoinen tv-pallo, joka erottui aikaisempaa paremmin kuvaruuduissa. Pallo oli ommeltu kahdestatoista mustasta viisikulmiosta ja kahdestakymmenestä valkoisesta kuusikulmiosta: tuloksena oli aikansa pyörein jalkapallo.
Kyseinen Telstar (Star of Television) -pallo on tänäkin päivänä valmistettavien jalkapallojen perusmalli, vaikka pallon kehitys on jatkunut koko ajan.
1970- ja 80-luvun MM-kisoissa esitellyt pelipallot ovat aina näyttäneet suunnan, mihin pallon kehitys kulkee.
Nahkaisella pallolla (Tango Espana) pelattiin viimeisen kerran 1982. Vuoden 1986 virallinen pelipallo Atzteca oli jo täysin synteettinen.
Nykyisin pallo valmistetaan lateksisesta ilmapallosta, joka päällystetään kyllästetyllä tekonahalla.
Nyt pelataan Teamgeistilla
Tämänvuotinen pelipallo Teamgeist (joukkuehenki) koostuu neljästätoista paneelista. Saumojen määrää on pystytty vähentämään 15 prosentilla.
Valmistaja kehuu, että aikaisempaa sileämpi ja pyöreämpi pallo tuntuu parempana potkutarkkuutena.
Kisapallon mustavalkoinen väritys tulee isäntämaan Saksan peliasusta. Kultaiset korostukset taas kuvaavat MM-pokaalin väriä. Pallon ovat suunnitelleet englantilainen Scott Tomlinson ja saksalainen Anatol Justil.
Lähteet: Kuningas jalkapallo, Tammi 1947, Jalkapallo, Mitä-Missä-Milloin Pieni urheilusarja, Otava 1969, Adidas