Paltamoon suunnitellaan kiivaaseen tahtiin sellutehdasta, joka on bio, uudenajan tehdas, joka ei saastuta, kuten entiset sellutehtaat. Totta vai utopiaa? Riippuu vähän kenen silmillä asiaa tarkastellaan.
Paltamossa oli 19. kesäkuuta KaiCell Fibers biojalostamon yva-arviointitilaisuus, jossa selvityksen laatija Pöyry esitteli yvaa.
Nykyään käytetään säästelemättä sanaa bio joka asiassa, varsinkin teollisuudessa ja kaivostoiminnoissa. On bioteollisuus, biotalous, biojalostus, biomateriaali ja jopa ”biolaakso” on mainittu.
Ihmetyttää mitä tämä bio on? Supistetun kansakoulun käyneen pää ei sitä ymmärrä, kun on aina luullut, että bio on jotakin hyvin luontoystävällistä.
Ei se sitä vaikuta olevankaan. Eräs insinööri perusti Sotkamoon kaivoksen, joka perustui bioliuotukseen, ”on luonnonmukainen liuotus, ei saastuta” sanoi insinööri seisoessaan koe-erän muovipussin päällä kaivoksellaan kaivoksen perustamisaikoihin. Eikä saastuttanut, luonto vain muuttui, kun mustaliuske näki päivänvalon ja kaivokselle ajoi jonot happorekkoja.
Onko bio jotakin todella luontoa muuttavaa? Siis myrkkyä? Ainakin minä käyttäisin sanaa myrkky, koska se tappaa luontoa muuttaessaan entistä ja kenties hyödyttää paikalle uutta, ennen siellä olematonta kasvillisuutta ja on haitallista myös ihmisille.
KaiCell-biojalostamotehdas Paltamoon aikoo myös käyttää sellun teossa monenlaisia aineksia, joita Oulujärven vedet joutuvat vastaanottamaan. Mitä enemmän ja tarkempaan puusta otetaan raaka-aineet talteen, sitä enemmän ja kovempia aineksia käytetään.
Entä jospa ei tehdasta rakennettaisikaan Oulujärven rantaan?
Onko tarkemmin laskettu vaihtoehtoa, jossa metsänomistajat saisivat puunsa myytyä, metsurit työtä, rekkamiehet työtä ajaessaan puut rautatien varteen, jossa puut nostettaisiin junaan, joka veisi puut kevyesti muihin sellutehtaisiin Suomessa? Ei ne ole edes kaukana ja rautatiet on valmiina joka paikkakunnalle. Se vaihtoehto säästäisi Kainuun teitä jonkun verran, puun lastauspaikkoja löytyisi useita Kainuussa rautatien varrella.
Suuret liikennejärjestelyt tie- ja rautatierakentamisineen ja siltoineen Mieslahdessa jäisi pois. Ja parasta olisi, että Oulujärvi säästyisi, kun selluntekopäästöt olisivat yhdessä paikassa kahden sijasta. Se olisi enemmän bio kuin rakentaa joka niemeen ja notkoon oma sellutehdas.
Miksi tuhota yksi Suomen suurimmista järvistä suoloilla ja ”biomyrkyillä”, kun järven voi säästääkin?
Kansalaisten kannattaa nyt käydä tutustumassa KaiCellin tehdasta koskeviin asiakirjoihin ja ottaa kantaa suunnitelmaan 9.8. mennessä. Kannattaa lukea kriittisesti ja miettiä, mitä sellutehdas voisi aiheuttaa vuosien kuluessa Oulujärven vesille ja sitä kautta elinympäristöllemme, viihtyvyydellemme järven ympäristössä.
Katoaako Oulujärven kalakanta? Rehevöityykö rannat? Kasvaako matalat lahdet umpeen aikojen kuluessa? Suurimman laskun tehtaan olemassaolosta joutuisi maksamaan Oulujärvi, se toki tunnustettiinkin arvioinnin tekijän taholta, mutta sitä ei sanottu, että lasku olisi raskas ja pitkäaikainen ja laajalle ulottuva. Se tuhoaisi Oulujärven vuosisadoiksi, vuosituhansiksi.
Ja loppujen lopuksi myrkyt löytyisivät oululaisten ”kahavipannusta”. (No, se on biovettä, ei haittaa.)
Mielipiteitä ja muistutuksia käyttää Kainuun ely-keskus avukseen ja tietonakin sellutehtaan yva-selvityksessä. Kaikkien mielipide on erittäin tärkeä. Vain siten saadaan sellutehtaan päästöille mahdollisimman tarkat rajat ja Oulujärvi kiittää. Jos kukaan ei ota kantaa, se tulkitaan kansalaisten myöntymiseksi biojalostamon perustamiselle.
Martta Kemppainen
asukas Oulujärven rannalta
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.