Vuosien aikana on maataloudessa siirrytty pientiloista satapäisiin navetoihin ja puolen pitäjän peltoaloihin. Kehitys on ollut samansuuntaista myös teollisuuden, sairaanhoidon ja kaupan alalla.
Lieneekö tuo suuruuden ihannointi perua EU:n suuruudesta ja ajatuksesta, että isot pärjäävät kilpailussa parhaiten. Iso sanoo, pieni anoo.
Valitettavasti suuruus tuo mukanaan joustamattomuuden, byrokratian, kyvyttömyyden yksittäiseen asiakkaaseen keskittymiseen sekä jatkuvan kiireen pitkillä käytävillä. Asiakkaasta, potilaasta, tulee numero. Persoonaton ongelma, joka pitää ratkaista mahdollisimman nopeasti, jotta jonot eivät veny.
Pienissä yksiköissä on aina ollut etunsa: palvelu pelaa, asiakkaat ovat tuttuja ihmisiä ja potilaita, ei persoonattomia jonotuslipun numeroita.
Iso osa tätä suuruuden ongelmaa on kovan nykymaailman pyrkimys mitata kaikki rahassa. Niin teollisuuden kuin hoitolaitostenkin tulee tehdä voittoa, nyt ja heti. Enää ei katsota vuosien ja vuosikymmenien päähän vaan korkeintaan seuraavaan tilikauteen.
Olisiko aika muuttaa suuntaa takaisin pienuuden kauneuteen. Meidän vanhat pientilamme ovat antaneet elannon ja kodin asujilleen iät ja ajat, ehkä pienen ja niukan, mutta kuitenkin. Niin on myös suuressa Euroopassa ollut aina.
Pienissä vanhoissa aluesairaaloissa/terveyskeskuksissa ajan lääkärille sai heti. Isot yliopistolliset sairaalat olivat silloin se, missä hoidettiin ne vakavammat sairaudet, niillä oli resurssit ja kyky siihen.
Ilmeisesti halu muuttaa vuosikymmeniä toiminut sairaanhoitojärjestelmä on ollut enempi poliittista tahtoa ja halua saada uudistusten myötä oma poliittinen jalka ovenrakoon. Ne suuret voitot, raha ja valta.
Nykyiset poliitikot näyttävät loitonneen kovin kauas tavallisen ihmisen arkisista tarpeista. On unioni, jonka asiat menevät kaiken edelle, ilmaston lämpeneminen on kauhean vakava ja heti hoidettava uhka,
kaiken maailman pakolaiset ja kriisit on hoidettava heti.
Kaikkiin noihin asioihin liittyvän julkisen paistattelun tiimellyksessä se tärkein on jäänyt unohduksiin.
Suomalaisten poliitikkojen, päättäjien, tehtävä on huolehtia Suomen ja suomen kansalaisten asioista sekä hyvinvoinnista. Sitä varten äänestäjät ovat heille perustuslain ja asetusten mukaan valtakirjan antaneet. Sen muun maailman voi pelastaa sitten kun omat asiat ovat kunnossa. Nyky-Suomi on rumasti rempallaan, mutta sitä eivät nuo maailmanrannan voivottelijat ole huomanneet, vai eivätkö he välitä omistaan.
Arvo Latomaa
(ps.), Raahe
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.