Varsovan keskusta välkkyy toinen toistaan näyttävämpiä pilvenpiirtäjiä. Uusia nousee. Se kaikki kertoo, että ennen pilkallisesti "kaalimaaksi" haukuttu Puola on Euroopan nopeimmin kasvava talous.
Puolan tunnetuimmassa, ja parhaassa, sanomalehdessä Gazeta Wyborczassa tuodaan esille kiiltävän kolikon pimeämpi puoli.
"PiS yrittää tehdä olomme epävarmaksi. Se haluaa likvidoida meidät", lehden varapäätoimittaja Piotr Stasinski sanoo.
Lyhenne PiS on yhtä kuin valtaa pitävä kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue. PiS on jyllännyt demokraattisissa vaaleissa, mutta käyttää valtaansa tavalla, joka jakaa Puolaa tiukasti kahtia ja joka on joutunut EU:n luupin alle.
Laki ja oikeus -puolue on ottanut silmätikuikseen Puolan oikeuslaitoksen ja Gazeta Wyborczan kaltaiset uppiniskaiset tiedotusvälineet.
Oikeusistuimista on siivottu tuomareita ja nimitetty tilalle mieluisia. Viimeksi tällä viikolla EU:n tuomioistuin linjasi, että Puolan päätös alentaa alioikeuksien tuomarien ja syyttäjien eläkeikää on vastoin EU-lakia.
Sama tuomio tuli aiemmin tänä vuonna korkeimman oikeuden tuomarien eläkeiän alentamiselle. Oikeuslaitoksen riippumattomuutta on horjutettu myös lukuisilla muilla keinoilla. EU-oikeudessa on pöydällä laki, jonka mukaan tuomareita voitaisiin rangaista heidän antamiensa tuomioiden mukaan.
PiS perustelee oikeuslaitoksen siivousta sillä, että sen riveissä on korruptoituneita kommunistiajan edustajia. Väite on outo, sillä kommunistivalta kaatui Puolassa sentään jo 30 vuotta sitten.
Lakeja runtataan läpi tavalla, jota kutsutaan nimellä "lainsäädännöllinen Pendolino". Se tarkoittaa jopa vain vuorokauden kestävää parlamenttikäsittelyä ja kansanedustajien puheoikeuden rajoittamista.
Oikeuslaitoskamppailun sankari oli korkeimman oikeuden presidentti Malgorzata Gersdorf. Hän kieltäytyi eroamasta vetoamalla perustuslakiin, jonka mukaan hän voi jatkaa tehtävässään ensi vuoden loppuun.
On toinenkin sankari, tosin kuollut. Oppositioon kuulunut Gdanskin pormestari Pawel Adamowicz murhattiin tammikuussa. Väkivallasta on muutoin onnistuttu pidättymään kiivaassa poliittisessa taistelussa.
Gazeta Wyborczan edustajat puhuvat jatkuvasta poliittisesta ja oikeudellisesta painostuksesta. PiS kaavailee esimerkiksi, että toimittajat tarvitsisivat luvat, joiden jakoa puolue tietysti valvoisi.
Keskusteluissa Varsovassa tulee kuitenkin selväksi, että Puolassa ei ole menty läheskään niin pitkälle kuin Unkarissa.
Toisin kuin Unkarissa, Puolan tiedotusvälineet eivät ole yhtä tiukassa valvonnassa kuin Unkarissa. Äskeisissä parlamenttivaaleissa PiS kyllä sai enemmistön alahuoneeseen, mutta ei ylähuoneeseen.
Tilanteeseen vaikuttaa muitakin asioita. Puolalaisten vastarinta-asenne on suurin piirtein kansallisessa dna:ssa. Toisin kuin Unkarissa, Venäjä ei ole Puolassa korkeassa kurssissa. Yhdysvallat, sekä Trumpilla että ilman, puolestaan on.
Ensi kevään presidentinvaalissa ratkeaa, löytääkö oppositio yhteisen ehdokkaan. Presidentillä ei ole paljon valtaa, mutta valinnalla on merkitystä PiS:n ja liberaalin opposition mittelössä.
Puolan talous kasvaa tänä vuonna yhä yli neljä prosenttia, hiipumisesta huolimatta. Iso kysymys kuitenkin on, kestääkö kasvu loputtomiin. Kasvu selittyy osin sillä, että julkisista investoinneista edelleen 30 prosenttia on EU-rahaa.
PiS porskuttaa myös keinoilla, jotka hirvittävät heikompaa. Vaikka väestön ikärakenne on yhtä hankala kuin Suomessa, hallitus on laskenut eläkeikää kaksi vuotta. Vaalimenestystä toi lupaus maksaa kymmenelle miljoonalle eläkeläiselle kuukauden ylimääräinen eläke. Toisenkin kuukauden ekstraeläke on luvattu.
Niin, missä on Solidaarisuus, kommunisteista riippumattomaksi ammattiliitoksi naamioitunut yhteiskunnallinen liike, josta Itä-Euroopan murros alkoi vuonna 1980?
Samanniminen ammattiliitto on yhä olemassa, mutta se on kuin varjo entisestään.
Historiallisen sanan voi, tosin pienellä alkukirjaimella, lukea Gazeta Wyborczan motosta: Ei ole vapautta ilman solidaarisuutta.