Pohjois-Suomen keksijät ry:n syyskokous ja keskusteluilta järjestetään Tuiran asukastuvalla keskiviikkona 9.12. Puheenjohtaja Seppo Veikanmaa valaisee kuvaa keksimisestä.
Onko sinussa hullun keksijän vikaa?
Kyllä on, koska olen yrittäjänä ja keksijänä ollut markkinoilla jo 35 vuotta. Hulluus tulee siitä, että ei juokse trendien perässä vaan tekee omaa työtänsä, johon uskoo. Siitä saa yleensä rangaistuksen tai vähintäänkin rajoituksia. Yksi kompastuskivi on, että ei ole tukijärjestelmää, joka hyväksyisi keksimisen. Keksijää ei tue kukaan, ei edes toinen keksijä. Se korkeintaan kadehtii.
Kotisi on tietysti pullollaan keskeneräisiä hilavitkuttimia ja pulputtelevia koeputkia?
Koneita ja laitteita tuli lapsena ja nuorena rakenneltua, mutta tänä päivänä se on enempi aivotyötä. Siihen aikaan kun välineet olivat hyvin rajoitettuja, puusta ja löytyneestä metalliromusta rakenneltiin höyrykoneita, tussareita, pienoisautoja ja sähkömoottoreita.
Keksijöistä ei voi tietenkään puhua mainitsematta Pelle Pelotonta. Hän lienee suosikkisi Ankkalinnassa?
Kyllä niin voi sanoa. Se kuva pitää aika lailla paikkansa, keksijät ovat vähän erikoisia tyyppejä.
Pelle Peloton kopauttaa itseään vasaralla päähän, jos ideaa ei tule. Miten suhtaudut tähän keksimismetodiin?
Sehän tarkoittaa sitä, että pakottaa itsensä keksimään. Pitää välillä ravistella itseään, ei se keksintö ilman työtä tule. Eikä myöskään ilman perustietoja. Täytyy ymmärtää luonnonlakeja, jotta ei tulisi niin sanottuja pöljiä keksintöjä.
Jos mitataan patenttien määrissä, suomalaiset sijoittuvat keksijöinä maailman kärkikastiin. Kovapäisyydestä ja juntturuudesta lienee apua?
Jos kovapäisyys on pitkäjänteisyyttä eikä pelkästään tyhmyyttä, kyllä siitä on apua. Suomessa suuri osa keksinnöistä syntyy maaseudulla. Voi sanoa, että ihminen, joka on irti käytännön elämästä, ei myöskään tee keksintöjä - ellei ole kysymys tieteestä, joka on enemmän tutkimista ja sitä kautta löytämistä. Mutta varsinainen keksiminen liittyy käytännön työhön. Nykyisin keksijät tuntuvat näpertelevän jonkin järjestelmän osa-alueen yksityiskohdan sovelluksen varaosan kiinnitysmutterin parissa. Miksei enää ole sellaisia yleisneroja kuin Leonardo da Vinci?
Tuo on aika hyvä määritelmä. Se ei ole tosiasiassa keksimistä vaan jonkin risukasan uudelleenjärjestelyä. Keksiminen on kokonaiskuvan hahmottamista. Kun keksintöä aletaan konkretisoida, kuvaa supistetaan eli karsitaan, ja keksintö on kokonaishahmotuksen pelkistys. Se ei ole sitä, että kun on tämmöinen ja tämmöinen mutteri, niin laajennetaanpa se tämmöiseksi. Ongelma-alue pitää ensin kartoittaa ja nähdä kokonaisuutena.
Mielestäni yleisnerolle olisi kyllä tilausta, mutta sen porukan, joka oikeasti keksii, pitäisi olla arvossaan.
Jos huomaisit yhtäkkiä keksineesi aikakoneen, minkä historiassa tehdyn keksinnön matkustaisit tekemään omissa nimissäsi?
Jonkin perusasian; olisiko tuli, vesiratas, höyrykone tai vene. Tai demokratia.
Olet myös Oulun seudun perussuomalaisten puheenjohtaja. Mikä keksintö siivittäisi persut menestykseen?
Hajautettu paikallinen energiatuotanto. Eli että esimerkiksi maatila ei ole kytketty valtakunnan sähkö- eikä lämpöverkkoon, vaan se tuottaa energiansa itse.
Mikä näistä Pellen keksinnöistä olisi poliitikon näkökulmasta hyödyllisin: kestohymy, leijuva puhujanpönttö vai automaattinen selkääntaputtaja?
Kyllä se kestohymy olisi Suomessa hyvä. Suomalaiset poliitikot ovat liian totisia. Jos katsoo Amerikan puolen ihmisiä, siinä on suuri ero.