"Kaikki teokset ovat tällä hetkellä näyttelyissä", oululainen kuvanveistäjä Minna Kangasmaa selittää ateljeensa autiutta.
"Mikä on taiteilijan kannalta tietenkin hyvä asia", hän lisää.
Kangasmaa avasi yksityisnäyttelynsä Rauman taidemuseoon, jossa häneltä on esillä teoksia Isoäidin perintö -sarjasta. Kangasmaa sai idean teossarjaan tyhjentäessään isoäitinsä jäämistöä.
"Häneltä jäi jälkeen paljon keskeneräisiä käsitöitä. Halusin tehdä ne valmiiksi, mutta omista lähtökohdista käsin, taiteilija kun olen."
Kangasmaa halusi jatkaa isoäitinsä aloittamaa työtä samaan tapaan kuin jälkipolvi jäi ennen vanhaan hoitamaan vanhempiensa maatilaa. Hänen mielestään naisten töitä pidetään usein toisarvoisina, ne jäävät unohduksiin.
"On ihan yhtä arvokasta kunnioittaa isoäitiä ja hänen työtään."
Pitsiä betonista,
tilkkutäkki posliinista
Oulun Club Teatrian sisäpihalla, vanhassa Atrian tehtaanmyymälässä sijaitsevassa ateljeessa mummon virkkaamat pitsikukat kasvoivat puunkokoisiksi, metallirunkoisiksi kasveiksi ja vanhojen posliinilautasten palasista tuli tilkkutäkki.
"On mielenkiintoista, kun jokin irrotetaan asiayhteydestään", Kangasmaa miettii.
"Pitsiä voi tehdä vaikka betonista", Kangasmaa kertoo nostelleessaan kookkaita betonireliefejä.
Isoäidin kaavapiirustuskansion pikkumalleista tuli kuvanveistäjän käsissä kaavapaperipukuja. "Halusin herättää puvut henkiin."
Monissa töissä kiehtoo valmistusmateriaalien ja lopputuloksen ristiriitaisuus: herkästä paperista on valmistettu massiivisia pukuja, harmaasta betonista kevyttä ja koristeellista pitsiä.
Mitä jätämme
jälkeemme?
Isoäidin perintöön kuuluu tällä hetkellä kahdeksan teosta ja uusia on tulossa.
"En aluksi ajatellut teossarjaa, mutta niitä vain tuli. Sarja jatkuu niin kauan, kun tästä syntyy ideoita. Työt alkavat irtaantua isoäidin käsitöistä ja peilaavat sitä, mikä on käsityön merkitys tässä kulttuurissa ja mitä käsityöt merkitsevät minulle."
Nykyisen tavaratuotannon aikana kaiken saa ostettua kaupasta. Sen sijaan Kangasmaan isoäiti teki käsitöitä tarpeeseen. Käsitöiden jatkaminen sai taiteilijan pohtimaan, mitä henkistä hän sai isoäidiltään perinnöksi ja mitä hän itse jättää.
"Mitä meidän sukupolvemme jättää jälkeensä, jos yhteiskunnasta häviää kaikki tällainen käsillä tekemisen taito?"
Kangasmaa pohtii, tuleeko käsillä tekeminen uudestaan tarpeelliseksi.
"Ihmisellä on tarve tehdä käsillään, mutta onko tekemisen motiivi lopputulos vai tekoprosessi."
Kännykkä korvannut käsityöt
Kangasmaan mielestä tekstiviestien kirjoittaminen on korvannut käsien hyötykäytön.
"Nykyään naiset näpyttelevät tekstiviestejä. Joutoajan täyttää kännykkä, ennen tehtiin käsitöitä", Kangasmaa toteaa, vaikkei hän itsekään tee käsitöitä. Kuvanveistäjällä on kädet täynnä töitä muutenkin.
Kangasmaa työstää useampaa teosta yhtä aikaa. Betonireliefien ja virkattujen kuparikukkien lisäksi ateljeessa roikkuu kudottuja tekstiviestejä. Teosten tekstit ovat Kangasmaalle lähetettyjä viestejä.
Yhdessä viestissä lukee: VASTAA! Senkin etana. Ja toisessa: Tsau! Mulla on karmea pvä, kerron sit myöhemmin ku nähdään!
"Niissä näkyy tämän ajan hektisyys. Kerrotaan, miltä tuntuu juuri nyt eikä sitä, miksi on karmea päivä."
Hyv nimpvä!
"Onnitteluita on kiva saada, mutta voisi ne edes kirjoittaa oikein", Kangasmaa huokaa.
Minna Kangasmaan yksityisnäyttely Rauman taidemuseon Einolassa 30.7. asti. Veistoksia on esillä myös Terttu Jurvakaisen taidegallerian kesänäyttelyssä Muhoksella 31.8. asti.