Oulua piinaa trauma Nokiasta, menetyksen jälkeinen järkytystila, joka ilmenee pakkomielteenä kehittää uusi Nokia.
Oulun seutu on jäänyt insinöörien vangiksi. Jokainen tietotekninen idea viestitään lupauksena, joka viimeistään saa kilpailukyvyn loikkaamaan tai vähintään hypähtämään.
Mutta tarvitsemmeko me enää yhtään ”innovaatiota”?
Ikävän karkottamiseksi on saatavissa haitareita. Harmonikasta keksittiin jo ajat sitten versioita eri tarkoituksiin, ja ne ovat edelleen varsin käyttökelpoisia.
Entäpä jos uusi Nokia ei synnykään tieto- ja viestintätekniikan ympärille? Voisiko valtakunta ryhdistäytyä kaurasta?
Esimerkiksi suomenhevonen on saanut juuri kaurasta iät ajat voimansa niin kiviselle kyntöpellolle kuin uppohankeen pöllimetsään tai sotapolulle.
Ja voi veikkonen, eipä ole parempaa aamuapetta ihmiselläkään kuin haudutettu lämmin kaurapuuro.
Nyt huhutaan nyhtökaurasta. Semmoisella sanalla kutsutaan kauran, herneen ja pavun sekoitusta, joka kuulemma valloittaa ruokatietoisia ihmisiä ainakin jo eteläisessä Suomessa.
Nyhtökauran valmistus säästää maapallon jääkenttien valumavesiltä toisin kuin possujen tehokasvatus, joka jättää ilmakehään melkoisen jalanjäljen.
Nyhtökauran kehittivät kaksi keksijänaista, elintarviketieteen tohtori Reetta Kivelä sekä teollinen muotoilija, yrittäjä ja muusikko Maija Itkonen. Molemmat ovat myös äitejä. Idea nyhtökaurasta syntyi kuulemma lapsiperheen Mitä tänään syötäisiin -kysymyksen äärellä.
Naisten kasviproteiiniyhtiö on kerännyt jo yli miljoona euroa sijoittajilta. Arto Nybergin ohjelmassa television ykköskanavalla Maija Itkonen kertoi, että he ovat löytäneet tuotantotilat Järvenpäästä ja nyhtökauraa päästään pian valmistamaan isoja eriä ruokakauppoihin.
Nyhtökaura on lihanomaista kasvissyötävää. Sitä kuvataan täydelliseksi proteiiniksi. Nyhtökaurassa on jopa 31 grammaa proteiinia sataa grammaa kohti. Arkijauhelihasta proteiinia voi löytää enimmillään parikymmentä prosenttia.
Maija Itkonen hymyilee kuin Linda Liukas. Mistä näitä sirrisilmäisiä naisia kasvaa? En tiedä, mutta lisää samanlaisia kärkihankkeisiin! Kivikasvoiset miehet joutavat kirveenvarsia vuolemaan tai torvensoittajiksi.
Itkonen kuvaa ruokakeksintöään tekniseksi innovaatioksi, joka on tietenkin patentoitu ja joka samalla osuu ja uppoaa megatrendeihin, suurin muutosilmiöihin, jotka saattavat muuttaa meidän jokaisen elämäntapaa.
Suhde ruokaan saisi säilyä joustavana kuten kapteeni Kaarnan Tuntemattomassa sotilaassa kuvaaman likan asenne: ”Antaahan tyttö, jos se äitiinsä tulee, ja jos se taas isäänsä tulee, niin suorastaan pyytää.”
Ruoka on hyvää mitä vähemmän sen ympärillä on plastiikkia ja tuoteselosteita, joita ei sitä paitsi erota ilman suurennuslasia.
Ruoasta on turha tehdä monimutkaista, eikä ruoka ole lääke vaan nautinto.
Suomalainen luonnontuote tai ikivanha viljelykasvi tarjoaa liki täydellisen raaka-ainepohjan ruoalle, joka on turvallinen alkuperältään ja vaikutuksiltaan, eettisesti tuotettu, ekologinen, kohtuuhintainen, terveellinen sekä tietenkin maukas.
Esimerkiksi vuosisatainen kaskinauris sopii lämpimäksi lisukkeeksi. Meren takaa rahdatun riisin voi korvata ohralla.
Nähtäväksi jää, tuleeko nyhtökaurasta Suomen uusi Nokia vai jääkö se ihmisiltä syömättä kuin kattilaan kylmettynyt kaurapuuro.
Kolumni