"Vanha nuutti" eli Nuutin päivä
vuoteen 1708 asti oli 7.1. Nuuttipukit
ehtivät kuitenkin vielä kiertueelle,
sillä uutta Nuuttia vietetään 13.1.
Jutussa käytetyt lähteet:
Aalto (toim.): Suuri perinnekirja
(Karisto 1999)
Bregenhøj, Vento: Nuutti -
suomalainen karnevaali (SKS 1975)
Vilkuna: Vuotuinen ajantieto
(Otava 1968)
Lukuisat lehtiartikkelit.
Pirun sarvet! Koristepensaasta leikatut oksantyngät ottavat kiinni ovenkarmeihin, auton sisäkatosta puhumattakaan. Nuuttipukin täytyy pujottautua peltilehmään taittuneena kuin linkkuveitsi.
Alkamassa on Pedon nuuttipukki-isku, joka pyrkii elvyttämään joulun lopettajaisiin liittyvän railakkaan perinteen. 1800-luvulta peräisin olevat kuvaukset nuuttipukkeilusta kertovat aikuisten miesten rähinäremmeistä, jotka kiersivät talosta taloon vaatimassa joulun tähteitä, ennen kaikkea olutta ja sahtia. Käytös oli huonoa, ja vielä huonommaksi se muuttui, ellei juotavaa saatu.
Myöhemmin, 1900-luvun puolivälin tienoilla, touhu laimentui lasten karkinkerjuukiertueeksi. Tänä päivänä perinteestä muistetaan korkeintaan sanonta "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes viepi". Se ei käy laatuun. On aika palata menneeseen ja näyttää, millainen paha Nuutti alkujaan oli: todella paha.
Kahden hengen nuutti-iskuryhmän ohella tehtävä edellyttää kohdeyleisöä, jota terrorisoida. Koekaniiniksi on lupautunut oululainen Kaisu Mäki perheineen. Aviomies Jari Mäki ja lapset Iiris, 6 vuotta, ja Malva, 3, eivät vielä tiedä, mitä tuleman pitää.
Automatkasta selviydyttyään varsinainen nuuttipukki eli nuuttiparooni (nuuttitradition ainesosat on tästä eteenpäin painettu kursiivilla) rymistelee Mäkien eteiseen keppi lattialautoihin kopisten. Vahinkojen välttämiseksi rautakanki on jätetty taloyhtiön varastoon.
Iskuryhmän pienestä koosta johtuen parooni toimittaa myös ohjelman ohjaajan eli pasurin virkaa. Saattojoukkoon, apinahäntään, kuuluu tällä kertaa vain kirjuri, jonka tehtävänimike selittyy myöhemmin.
"RRRAAHH!" nuuttipukki rähisee."Saako Nuutti tulla?"
"Huii!" kauhistuu Mäen talon yllätetty isäntämies. "Saapi tulla."
Seurue astuu peremmälle hoilottaen samalla: "Nuutti tulee nutkuttelee / kaljatuoppi kainalossa / leipäkyrsä peukalossa." Värssystä on aikojen saatossa pudonnut melodia pois, joten tuloksena on yksinuottista puhelaulua. Meuhkaamisen päätyttyä nuuttipukki alkaa nuuhkia ilmaa.
"Minä haistan! Täällähän on jouluna juopoteltu - juotu sahtia, oltta, ellei peräti viinaksia. Onko vielä hiivoja? Jos ei, niin tappi
tynnyristä!"
Kukaan ei oikein tajua, mitä viimeksi mainittu repliikki tarkoittaa, joten nuuttipukki selventää: "Olvitapit auki!"
Malva-tyttö pelästyy naamioitunutta karjujaa ja päästää parun. "Se on hassuttelija", Kaisu-äiti rauhoittelee. Malva ei näytä vakuuttuneelta. Kenties toinen laulu lohduttaisi. Kiertuekaksikko panee jälleen mölinäksi:
"Muari kulta mustapillu,
jos mun nälkäni tietäisit,
niin kiiruusti aittaasi riäntäisit
ja keikutellen kellariin,
ja toisit sieltä syätävätä
ja hyvää oltta juatavata."
Tässä vaiheessa huomautettakoon, että Nuutin juhlintaan kuului olennaisesti häpeämätön, jopa rivo käytös, joka muulloin olisi tuomittu sopimattomaksi. Joulujuomien lopettamisen ohella nuuttikiertueiden sosiaalisena funktiona olikin arkinormeista vapautuminen sekä uteliaisuuden tyydyttäminen ihmisten asuntoihin tunkeutumalla.
Talonväki ymmärtää sanoman oikein ja kaivaa esille jallupullon.
"Tässäpä Nuutille", Mäen isäntä kehottaa.
"Kyllä se siitä rauhoittuu", emäntä uskoo.
Nuuttipukki ottaa kummallekin sarvelle. "RRRAAHH - Nuutti kiittää! Saako olla nuuskaa?"
Kirjuri ojentaa epäilevän näköiselle pariskunnalle purkin, jossa on harmaata jauhetta. Se ei tee kauppaansa, mikä ei ole ihme, sillä kyseessä on tuhka.
"Nuutin nuuskaa. Perinteistä", pukki vakuuttaa. Sitten hän kohottaa mukanaan tuomansa fallossymbolin tanaan ja alkaa lähestyä Kaisu Mäkeä. Oikeasti pukin kourassa pitäisi olla olkikalu tai pukinsarvi, mutta koska raaka-aineiden saatavuus on kaupungistuneissa oloissamme heikolla tolalla, ovat Kalevan grafiikkatoimituksen näppärät tytöt värkänneet dildon manillaköydestä - aika ruraalia sekin.
Pukki tutkiskelee emäntää vehkeellään ja kyselee, lähtisikö tämä Nuutille morsiameksi. Koska nuuttiseurueet koostuivat lähinnä naimattomista miehistä, oli talon naisväki niiden erityisen kiinnostuksen kohteena.
"En taija lähteä", rouva Mäki vastaa.
"Voihan vitalis. Mitäs sitten tehdään", pukki miettii ja vilkaisee lunttilappua. Ai niin. Uteliaisuuden tyydyttämispyrkimys oli molemminpuolista, eli talonväki saattoi paljastaa nuuttiseurueen kasvot puoliväkisin. Nyt täytyy vääntää rautalangasta.
"ONPA HYVÄ, ettette yritä ottaa naamiota pois!"
Terävä-älyinen Jari Mäki käy käsiksi pukkiin, joka puolustautuu läpsimällä isäntää märällä vihdalla ja huutaa hädissään kirjurille: "Pamputa, saatana, pamputa!"
"Hyi, mitä lehmänvirtsaa..." Mäki protestoi, mutta jatkaa hyökkäystään eikä tiedä, että pukki on mielessään loikannut jo Karjalaan. Siellä nuuttipukkeja vastaavien smuuttien koskemattomuutta kunnioitettiin siinä määrin, että kun muuan ilomantsilainen smuutta katkaisi ahdistelijaltaan pari sormea, katsottiin se käräjillä itsepuolustukseksi.
Onneksi Mäen emäntä ehtii hätiin ja taltuttaa miehensä aggression ennen kuin tämän sormet ovat vaarassa. Koska tarjoilu on ollut vähäistä, harmistunut pukki kaataa huonekaluja, tällä kertaa tosin vain yhden tuolin. Aivan kuivin suin ei jääty, joten enempää sekasortoa ei aiheuteta, puhumattakaan siitä, että nukkuva ihminen kannettaisiin sänkyineen pihalle. Sen sijaan seurue virittää kiitoslaulun:
"Isännän mä ensin kiitän,
jok' on peltonsa reirannut,
siemenen maahan heittänyt,
viljasta viinan keittänyt,
ilojuoman valmistanut.
Emännän mä sitten kiitän,
jok' on ohrista olven tehnyt,
makujuoman maltahista."
"Hyvää satoa!" toivottaa kirjuri.
"Ja hyvää karjaonnea", jatkaa nuuttipukki. Tämän jälkeen kirjuri kirjoittaa liidulla seinään "Nuutti on kuitti". Vaihtoehtoisia muotoja olisivat "Nuutti on saatu", "On saatu" tai "Kuitti 2008". Ylpeät Mäet antavat tekstin jäädä talven ajaksi paikalleen - todistaahan se talon vauraudesta ja vieraanvaraisuudesta.
Nyt isäntäväen pitäisi ymmärtää vastata omalla laulullaan:
"Nuutin syötin, Nuutin juotin,
Nuutin nurkalle nukutin.
Nuutti se nukkui nuttuihinsa,
vaipui vaaterisoihinsa
tammisessa tynnyrissä
koivusen tapin takana.
Nuutin syötin, Nuutin juotin,
Nuutin nuotalle kyhäsin,
Nuutti nukkui nuttuhunsa,
vaipui vaateräsyihinsä",
mikä siis viittaa tolkuttomaan humalaan ja sammumiseen. Tavallisesti kyseinen päämäärä saavutettiin kiertueen lopuksi jossain syrjäisessä saunassa tai kylän suurimmassa tuvassa, jossa matkan varrella rekeen kertynyt saalis nautittiin. (Kaikkea ei välttämättä juotu ja syöty heti.)
Vastauslaulua ei kuitenkaan kuulu, mutta annettakoon etikettivirhe anteeksi; unohtivathan nuutitkin tanssia kiitokseksi. Ilveilyjenkin laita oli vähän niin ja näin. Siirrymme journalistiseen osuuteen ja kysymme, miltä Jari ja Kaisu Mäestä olisi tuntunut, jos tarjoilutta jääneet pukit olisivat pilkanneet heitä esimerkiksi seuraavasti:
"Rapa on sun tynnyrissäs
koko joulun ollu
ja enkä ole sun lihas murenaa
ja voitas nährä saanut.
Kaikki hyvii taloi
ja yks on paska,
kunnes nyt tynnyrinpesijälle
ryyppii anna jaksa.
Et sinä minnuu
ensi kesän elopellol näe."
Jari: "No onpa tuo melko pelottavaa kyllä."
Kaisu: "Tähän asti kun on elopellolla ollut melko paljon porukkaa."
Entäpä lapset? Mitä tykkäisitte, jos tämmöinen nuuttipukki alkaisi käydä joka joulun jälkeen?
"En tiiä..." Iiris epäröi, mutta sitten Malva ottaa luulot pois uudella parkaisulla.
"Voi voi, nuuttipukit ovat ilkeitä vain semmoisille aikuisille, jotka eivät anna oltta tai sahtia tai viinaksia", lohduttaa pukki. "Me ollaan tämmöisiä vanhanajan joulupukkeja - tai oltiin ennen kuin se amerikanpelle, se punanuttu, tuli ja syrjäytti meidät."
Mutta mitä haastaakaan isäntä.
"Ei tarvi välttämättä ensi jouluna tulla", Jari Mäki sanoo muka naureskellen.
Aha - pannaankin sitten kunnolla ranttaliksi. Näkemisiin ensi jouluna!