Ilmastonmuutos on aikamme suuria kohtalonkysymyksiä. Siihen liittyvät olennaisesti kulutustottumuksemme. Jotta voimme tulevaisuudessakin elää tällä planeetalla, emme voi jatkaa nykyistä tapaamme elää ja kuluttaa.
Meidän on kulutettava vähemmän saastuttavia tuotteita ja palveluita. Meidän on saatava muutettua kuluttamiamme tuotteita ja palveluita vähäpäästöisemmiksi.
Yksi merkittävä ilmastopäästöjen lähde on ruoka. Ruoka tulee ilmastonmuutoksen myötä kriittiseksi tekijäksi myös sitä kautta, että tuotanto-olosuhteet monissa maailmankolkissa muuttuvat epäedullisemmiksi. Ruokapulasta kärsitään monin paikoin jo nyt, tulevaisuudessa vieläkin enemmän.
Tämän vuoksi suomalaiselle ruoantuotannolle on tarvetta nyt ja jatkossa. Tuotanto ja maaseutu kaipaavat enemmän puolestapuhujia. Ei niitä esimerkiksi poliittisella puolella liikaa ole näkynyt.
Suomella on monia kiistattomia vahvuuksia ruoantuotannossa. Esimerkiksi eläintuotanto on eettisempää kuin suurimmassa osassa maailman maista. Täällä ei katkota saparoita tai lääkitä eläimiä turhaan.
Vastuullinen tuotanto tuo kustannuksia tuottajalle, joka kilpailee samoilla markkinoilla kuin ne tuottajat, jotka käyttävät epäeettisempiä menetelmiä. Tuet ovat tuotannon vastuullisuuden ja tarpeen vuoksi oikeutettuja.
Suomalaisen eläintuotannon yksi kulmakivistä on nurmi. Meillä on paljon peltoalaa, joka soveltuu nimenomaan nurmen viljelyyn. Nurmi itsessään ei kelpaa ihmisravinnoksi, mutta naudat pystyvät sen jalostamaan ihmiselle sopivaksi ruoaksi: maidoksi ja lihaksi.
Tämän vuoksi tarvitsemme nautakarjaa. Se muuttaa ihmisruoaksi sopimattoman biomassan laadukkaaksi ja terveelliseksi ravinnoksi.
Päästöjäkin on vähennettävä, ja naudanlihalla on yksi elintarvikkeiden suurimmista hiilijalanjäljistä. Karjatalouden päästöjä on mahdollista pienentää, ja näin on Suomessa jo tehtykin.
Eläinten hyvinvointia ja ravintoa parantamalla on esimerkiksi maitolitran päästöjä painettu vuosikymmenten mittaan alaspäin. Maidon hiilijalanjälki ei ole kohtuuttoman suuri, ja sitä voi juoda sopivissa määrin hyvillä mielin.
Potentiaalia on parempaankin. Nurmen ja maaperän hiilensidonta on vielä paljolti tutkimaton ja hyödyntämätön mahdollisuus. Suomessa on nyt tartuttava tähän mahdollisuuteen tarmokkaasti.
Luomalla hyviä ja vähäpäästöisiä tuotantotapoja kannamme oman osuutemme ilmastonmuutoksen torjunnassa. Miksemmepä veisi osaamista myös muualle maailmaan? On sitä viety ennenkin: AIV-rehun kehittänyt Artturi Ilmari Virtanen sai aikoinaan Nobel-palkinnon.
Hyviä hankkeita onkin jo käynnissä. Esimerkiksi Valio tähtää hiilineutraaliin maitoketjuun. Se ei tapahdu hetkessä, mutta edellytyksiä on.
Jos maidontuotannon hiilijalanjälki saadaan kutistettua olemattomiin, laskee myös naudanlihan hiilijalanjälki. Valtaosa kotimaisesta naudanlihasta kun syntyy maidontuotannon sivuvirtana.
Tuotannon kehittämisen lisäksi tarvitaan myös kuluttajatottumusten muuttamista. Suomalaiset syövät liikaa lihaa, myös terveydellisesti ajatellen. Meidän olisi syytä opetella syömään vähemmän mutta parempaa lihaa.
Osa lihansyönnistä olisi hyvä korvata kotimaisilla alikalastetuilla kaloilla: hauella, ahvenella ja särjellä. Ne ovat kestävää ja terveellistä ravintoa, jota on järvet täynnä.
Meillä on vielä paljon opeteltavaa ja kehitettävää, mutta myös runsaasti mahdollisuuksia toimia kestävän ruokatalouden mallimaana.