Se, mikä kanta tiistaina voitti Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan äänestyksessä, ei tullut yllätyksenä. Suomen metsätalouden kannalta valiokunnan linjaus oli silti tyrmäys.
Valiokunta päätti äänestämällä, että metsien hiilinieluja arvioitaessa pitää käyttää laskentatapaa, joka kokoaisi isoja esteitä Suomen metsänkäytön tavoitteiden tielle.
Se, millainen EU:n päätös asiassa lopulta tulee olemaan, ei vielä ratkennut. Se nähdään tulevana syksynä. Ympäristövaliokunnan kanta on kuitenkin merkittävä osa kokonaisarviota, ja tiistain linjauksella on varmasti painoa myös EU-parlamentin suuren salin käsittelyssä.
Käytännössä kyse on siitä, voiko Suomi korjata puuta enemmän, kun metsän kasvukin on kiihtymässä. Asia liittyy hiilitaseeseen. Kasvava puu sitoo hiiltä, ja elävät metsät tekevät ilmastolle hyvää toimiessaan hiilinieluina.
Ympäristövaliokunta halusi asettaa metsien määrän kehityksen vertailujakson vuosivälille 2000–2012. Tulevien hakkuiden määrää verrattaisiin siihen. Läpi ei mennyt pitemmälle tulevaisuuteen katsova näkökulma, se, että huomioon otettaisiin kasvavien hakkuiden jälkeinen, uuden metsän hiiltä nielevä vaikutus.
Suomessakaan tuskin kukaan kiistää sitä, etteivätkö lisääntyvät hakkuut aluksi pienentäisi metsiemme hiilinielua. Niin voisi tapahtua parin vuosikymmenen jaksolla.
Jos ennakoitu lisääntyvä kasvu kuitenkin pitkällä jaksolla vahvistaa hiilinielua, ilmastovaikutuksen pitäisi olla myönteinen. Kyse on siis tarkastelujakson pituudesta.
Jos Suomi lisää hakkuumääriä, ja vaikka metsän kasvukin kiihtyy, voimme joutua ostamaan muilta mailta hiilinielukiintiöitä tai leikkaamaan päästöjä muilta toimialoilta.
Näin maailman metsäisimpiin kuuluva maa joutuisi ostamaan oikeutta käyttää metsiään niiltä mailta, jotka ovat hävittäneet ison osan metsistään jo vuosisatoja sitten. Tilannetta olisi vaikea kuvata muuksi kuin huutavaksi vääryydeksi.
Kasvavien hakkuiden varaan on laskettu monia Suomen biotaloushankkeista. Niistä kaikki tuskin toteutuvat, päättää EU hiilinieluista mitä tahansa, mutta jyrkkä Brysselin linjaus voisi murentaa pohjat myös pitävimmin perustelluilta suunnitelmilta. Se isku olisi kohtuuton.
Peli ei toivon mukaan ole vielä menetetty. Ympäristövaliokuntaa suopeammin Suomen näkemyksiin ovat suhtautuneet parlamentin teollisuus- ja maatalousvaliokunnat, jotka tosin lausuivat asiassa vain mielipiteensä.
Suomalaisten oljenkorsiksi näyttävät jäävän parlamentin täysistunto sekä syksyn yhteisneuvottelut parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Erityisesti jäsenmaiden neuvostolta sopii odottaa järkiperäistä suhtautumista Suomen tavoitteisiin.
Avainasemassa ovat nyt Suomen Brysselissä olevien edustajien ja ministeriemme vaikuttamistaidot. Muille jäsenmaille on teroitettava riittävän pitkää tarkastelujaksoa ja vastuullista metsänhoitoamme. Jos tämä vääntö hävitään, meillä voidaan katsoa myös peiliin.