carita.forsman@kaleva.fi
Muistan noin kymmenen vuotta sitten, kun ajattelin, ettei voi olla mitenkään mahdollista, että televisioon tulee joskus sellainen tv-ohjelma, jossa ihmiset laihduttavat kilpaa.
No, nyt tuo ajatus tuntuu naiivilta. Kanavat ovat pullollaan tosi-tv-ohjelmia ja niistä on kehittynyt valtava bisnes. Jokin aika sitten Helsingin Sanomat kirjoitti ruotsalaisesta tv-formaattituottajasta, joka oli juuri onnistunut myymään japanilaisen tosi-tv-ohjelman Turkkiin. Ohjelman nimi on Kuuropiilo, ja siinä julkkis menee kylään tavalliseen perheeseen, jonka lapset ovat piiloutuneet. Jos julkkis ei löydä lapsia tietyssä ajassa, niin perhe voittaa palkinnon. Paljonko lyödään vetoa, että tuo formaatti on pian nähtävillä myös suomalaisessa televisiossa?
Kriitikoiden mielestä tosi-tv-sarjat ovat usein samantyyppistä sosiaalipornoa kuin mitä niin sanottu keltainen lehdistö harjoittaa: tirkistellään yksityishenkilöiden tai julkkisten arkielämää. Tosi-tv-ohjelmat tehdään halvalla ja usein ilman syvällistä käsikirjoitusta. Yleisesti ottaen viihdeohjelmissa ei ole mitään pahaa, niiden parissa voi vallan hyvin viihtyä, mutta liika on liikaa. Laadusta ei voida tinkiä loputtomiin.
Yleisradion mediamaksu on herättänyt närää, vaikkei sitä ole vielä edes otettu käyttöön. Sen on kaavailtu astuvan voimaan vuoden 2011 aikana. Yle ostaa kanavilleen paljon ulkomaista ohjelmaa, josta esimerkiksi BBC:n tuotanto rahoitetaan suurelta osin Suomen tapaan tv-lupamaksuilla. Kukaan ei voi kiistää, etteikö BBC:n tuotanto olisi huipputasoa. Tuohon meidänkin pitäisi ehdottomasti pyrkiä. Yleisradio ostaa, kuten muutkin kanavat, paljon ohjelmia pieniltä indietuotantoyhtiöiltä. Usein näissä kaupoissa on motivaattorina kustannusten säästäminen.
Vaikka yleinen mielipide kaatuu helposti media- ja tv-lupamaksuja vastaan, tulisi meidän ymmärtää, että se on ainoa keino taata kotimaisuus ja laatu. Englantilaiset maksavat BBC:n ohjelmistaan vuodessa 151 euroa eli noin 131 puntaa, joka on hieman vähemmän kuin mitä Suomessa on mediamaksulle kaavailtu. Meillä hinnaksi on esitetty 175 euroa. Tietysti Ylen ja BBC:n kokonaisbudjetissakin on huima ero, jo pelkästään väestöpohjaan suhteutettuna: BBC:n budjetti on noin neljä miljardia euroa, kun taas Yle tulee toimeen 400 miljoonan euron budjetilla.
Jo pitkään on puhuttu siitä, että Yleisradion tulisi saada rahoituksensa ohi valtion budjetin, siis suoraan kansalaisilta itseltään tai vaikka mainostuloilla. Olen täysin eri mieltä. Tässä tapauksessa kansalaiset eivät tiedä mitä haluavat, ennen kuin ovat sen jo menettäneet. Jos Yleä ei kustanneta verovaroilla, siitä tulee samanlainen tosi-tv-kanava, joita meillä on jo liian monta. Voimme sanoa hyvästit ajankohtaisille keskusteluohjelmille, kotimaisille draamoille, laadukkaille uutislähetyksille tai suomalaisille dokumenteille. Tuleva mediamaksu on herättänyt närää juuri sen takia, että se perittäisiin verotuksen yhteydessä. Se olisi kaikille sama, vaikkei televisiota, nettiä tai radiota käyttäisikään.
Kaupalliset mediat, siis myös maakuntalehdet, ovat nurisseet Yleisradion asemaa ja mediamaksua vastaan. Sen sijaan, että kadehdittaisiin toisen omaa, pitäisi ryhdistäytyä ja luoda tilalle jotain uutta. Suurilla mediataloilla on jo kanavat ja henkilöt olemassa, vain toteutus puuttuu. Olisi syytä siis katsoa peiliin. Paljonko lyödään vetoa, että vajaan kymmenen vuoden päästä paikalliset nettiuutislähetykset ovat arkipäivää?