Suomen teollisuuden lippulaiva Nokia aikoo piiskata avainhenkilöitään jatkossakin optioilla. Kasvaneen arvostelun takia optioehtoja on kuitenkin kiristetty.
Nokian vuosittaiset yhtiökokoukset ovat yleensä tyytyväisten osakkeenomistajien täyttämiä leppoisia tapaamisia. Niissä todetaan, että yhtiöllä menee hyvin ja kuunnellaan, mitä pääjohtaja Jorma Ollilalla on sanottavaa tulevasta kehityksestä.
Sama tyytyväisyyden henki sävytti myös tämänvuotista omistajatapaamista viime torstaina. Yhtiön markkina-asema etenkin matkapuhelinpuolella on vahvaakin vahvempi, ja tavoite on saavuttaa 40 prosentin markkinaosuus. Sen sijaan verkkoliiketoimintapuolella Nokiakin takkuilee.
Jatkuva menestys ei silti estänyt Nokian pienomistajia arvostelemasta yhtiön uutta optio-ohjelmaa. Tietoliikennejätti pitää tiukasti kiinni optioista, vaikka suhtautuminen niihin on muuttunut aiempaa kriittisemmäksi etenkin Yhdysvalloissa. Sen keskuspankin pääjohtaja Alan Greenspan vaati viime keväänä, että optiot tulisi kirjata kuluiksi yhtiöiden tilinpäätöksiin.
On totta, että aiempien optio-ohjelmien kohtaaman arvostelun takia Nokia räätälöi uuden ohjelmansa kolmasosan edellistä pienemmäksi. Toinen tarkistus tapahtui siinä, ettei uuden, kaksivuotisen ohjelman optioita voi enää myydä eteenpäin. Niillä voi vain merkitä osakkeita.
Niin ikään on totta, että nokialaiset optiot ovat perustellumpia kuin esimerkiksi ne, joita jaeltiin takavuosina teleyhtiö Soneran johtajille. Niiden ehtoja helpotettiin, kun Soneran huono tulos esti hyötymästä optiohedelmistä. Nokian uuden optio-ohjelman piirissä on jopa 25 000 henkeä eli siitä voi hyötyä suuri joukko nokialaisia. Jos optiot laukeavat, valtion kassakin voi hyvän kurssikehityksen myötä netota niistä tuntuvasti. Samaten on totta, että omistajat päättävät itse, miten he katsovat viisaaksi jakaa yhtiön taloudellista hyvää.
Hyvät puolet eivät silti pyyhi pois optioihin liittyviä heikkouksia. Kun optioita ei merkitä kuluiksi, yhtiön tilinpäätös ei ole prikulleen oikea. Osakesijoittaja ei siten saa täsmällistä kuvaa yrityksen tilasta. Toinen optioihin liittyvä huono puoli on se, ettei niitä jaeta välttämättä kaikille, joille se työsuorituksen mukaan kuuluisi. Optioita saa helposti pelkästään muodollisen aseman, ei todellisen työpanoksen perusteella.
Optioiden käyttö on vähintäänkin arveluttavaa myös silloin kun yhtiö sanoo irti työntekijöitään. Näin on tapahtunut myös Nokiassa. Vastapainoksi Nokialla on tosin käytössä myös optio-ohjelmaa laajempi tulospalkkiojärjestelmä. Sen puitteissa jaettavat piiskarahat olisivat riittävä palkitsemismuoto ainakin silloin, kun talousnäkymät eivät ole valoisia.
Miettiä sopii sitäkin, missä määrin tulevaisuudessa mahdollisesti parantuva tulos on optioita etukäteen huonommassa taloustilanteessa saaneiden työn ja missä määrin yleisen talouskehityksen ansiota. Optiot muuttuvat perustellummiksi, jos yhtiön tuloskehitys on keskimääräistä parempi kuin teollisuudenalalla keskimäärin.
Optioihin ei myöskään sisälly riskiä. Jos yhtiön kurssi laskee, optio vain menettää arvonsa eikä sen omistaja kärsi nahoissaan. Kurssinousu kyllä kilahtaa kassaan. Näistä syistä ei ole ihme, että pienomistajat arvostelivat Nokian yhtiökokouksessa uutta optio-ohjelmaa. Heidät äänestettiin nurin selvin numeroin, mutta se ei poista optioiden kyseenalaisuutta ja niihin liittyviä oikeudenmukaisuusongelmia.