Matkakuumeessa kaikki oppaat tuntuvat näppäriltä ja yleensä hankitaan teknisin kirja, jossa on paljon värikuvia. Vasta opasta käytettyään tietää ostiko hukkakirjan.
Jos Lontoon sijoittaa kaupunkeihin, jotka söivät maailman niin tämä suomennos brittiläisen autoliiton oppaasta on närästyslääkettä. Se on laadittu neuvomaan keskiluokkaista ja keski-ikäistä matkaajaa kuten Harrodsilla ostosavustajan kanssa shoppaillutta ja Ritziin iltapäiväteelle istunutta ladya. Tulkinnasta riippuen kirja opastaa hyvin muitakin, mistä lisää myöhemmin.
Klubilounaan, portviinin ja sikarin nauttineen gentlemannin äänellä teos toteaa: "Lontoo on ahdas ja meluisa ja siellä on joskus vaikea liikkua, eikä sateiltakaan aina säästy, mutta elämää kaupunki sykkii vahvasti." Opasta ei voi moittia keskittymisestä hyviin puoliin. Sen elämäntehtävä on viehättää.
Realistinen kulkija havaitsee ennen pitkää monta Lontoota. Ajattelen tässä John Readeria, joka viimevuotisessa Cities-kirjassaan piirtää kuvan metropolista, jonne puolen maailman pakolaiset tulvivat vesijohtoveden ja sähkön toivossa ja loput ravintoloiden, teattereiden ja glamouria uhkuvien töiden houkuttamana.
Teoriassa meille kerrotaan liki samat asiat kuin skotille tai australialaiselle. Usein se riittää. Kuitenkin esimerkiksi aika ja paikat jäsentyvät omalakisesti 21. vuosisadan Lontoossa, jossa itsensä voi löytää karttakadulta, joka puuttuu maastosta. Not to worry. Haamukatuja on 100 ja ne on vain suotava tekijäoikeuksiaan suojaaville kartantekijöille!
Entäs kun kaikilla on aikaa aamulla, mutta Big Benin lyödessä 12 minuutit tuntuvat huvenneen maanalaisen asemille, joiden ohi täyttyneet junat ajavat matkaajia ottamatta. 50-minuuttiset sulavat epäajaksi nähtävyysjonoissa, joissa brittikansainyhteisö, japanilaiset sekä äänekkäät koululuokat Euroopasta seisovat parhaaseen katseluaikaan. He näyttävät sisäistäneen oppaan listan maailmanluokan museoista ja näyttämöistä.
Opasta lienee viisainta tulkita nurin käsin välttäen kanssakokijat, jotka yrittävät paniikissa ja lyhyessä ajassa ehtiä mahdollisimman moneen nähtävyyteen. Niin epäkuluttajamaista kuin se on kannattaa siihen kykenevien käydä vain parissa herkkukohteessa, pidennettyinä aukioloaikoina, ja luottaa tuleviin matkakuumeisiin.
Lukeminen vie aikaa, mutta eräät voivat harkita jopa kirjakauppoja, pitäen mielessään että kirjat ovat liki 20 % halvempia, kuten Näe ja koe Lontoo -opas kertoo sivulla 170, ja voivat palauttaa raiteilleen jonoon tai terroriuhkaan jumittuneen Lontoonkokemuksen.
Miten se on tehty?
Kiiltävänkimmoisa opas rakastaa silmiäsi ja sormiasi. Sen 14 x 23 senttimetriä solahtavat vaivatta käsireppuun, mutta painoa on 600 grammaa, joten päiväretkille on otettava sivukopiot.
Ulostyöntyvät värimuovisivut jakavat sisällön seitsemään lukuun, matkan suunnittelusta majoitukseen ja karttoihin. Takasisäkannen kätevä maanalaiskartta on tuikitärkeä päivän jäsentämiseen.
Suomentajat Päivi Rekiaro ja Ilkka Rekiaro soveltavat käypää yleiskieltä, joka lipsuu erikoisalueilla. "Ötökkä" ja "tutustua worksopeihin" ovat vedenpitäviä ilmaisuja arkikielessä, mutta oppaalta on lupa odottaa enemmän kuin slangimaisesti käännettyä englantia.