Taajamajuna Kotkan satamaan lähtee raiteelta kahdeksan, hyvää matkaa! Seuraavat pysähdyspaikat ovat aivan outoja: Myllykoski, Inkeroinen, Tavastila, Kyminlinna, Kymi, Paimenportti ja vihdoin viimein määränpää, Kotka.
Ennakko-odotukset eivät ole korkealla. Reilun 50 000 asukkaan kaupunki mahtaa olla samanlainen hirvitys kuin Suomen turhimmaksi kaupungiksi tituleerattu Kouvola. Keskustassa on tietysti parin kadun varrella rumia liikerakennuksia, joissa S-market ja K-market tappelevat asiakkaista. Amisautot dunkuttavat ohitse, tuuli tuivertaa kylmästi ja muutenkin kyseessä mahtaa olla joku paikallinen Kemi. Molemmathan sijaitsevat lähes yhtä kaukana valtionrajasta ja meren rannalla.
Väärin luultu, paitsi tietysti tuulen voimakkuuden osalta. Ja melkein ensimmäisenä Kotkan keskustassa vastaan tulee ruumisauto eikä amisauto. S-markettiarkkitehtuuriakin kyllä Kotkassa on, mutta on myös hienoja 1920-luvun korkeita kivitaloja, mansardikattoisia tiilikerrostaloja ja kapeatorninen, vihreäkattoinen tiilestä tehty kirkko, jaloja lehtipuita ja kallioisia puistoja. Ehkäpä juuri siksi ajoittain tuntuu aivan kuin olisi Etelä-Ruotsissa. Ruotsin asemesta tosin kaupungilla kuuluu ajoittain venäjää.
Jo Kotkaan tullessa huomaa, että nyt ollaan tavaramäärässä mitattuna Suomen kolmanneksi vilkkaimman sataman vaikutusalueella. Junan ikkunasta näkyvällä autopellolla sataman liepeillä odottelee seuraavaa osoitetta luultavasti yhtä monta tuliterää ajopeliä kuin Tyrnävän aukeilla perunoita korjuuaikaa. Isoja laivoja on satamassa. Keskustakin on itse asiassa saaressa. Nostureita, hinaajia, muskeliveneitä ja puksuttajia saa lompsia katselemassa läheltä aivan kaikessa rauhassa.
Perillä moni asia saa uuden yhteyden ja kirkastuu. Ruotsinsalmenkatua talsiessa suorastaan välähtää. Niin, Ruotsinsalmen taistelu taidettiin todellakin käydä joskus historian hamassa, mutta että se tapahtui täällä. Ai Langinkosken keisarillinen kalamaja; sekö on Kotkassa! Ja kaupunginosat Jylppy ja Tiutinen ovat itse asiassa televisiosta tuttuja, nimittäin Tahdon asian Esko Tiutisena ja Marianne Jylppynä.
Merimieskapakka Kairo on sunnuntaisin suljettu ja Kotkan Ruusun parturinliikkeen paikkaa ei ole merkitty turistien esitteeseen. Ostoskeskus Pasaatissa ilmeisesti valmistaudutaan kampittamaan lähikaupunki Kouvolan taannoinen karaoken maailmanennätys. Ainakin siitä päätellen, että meneillään on lasten karaoketilaisuus. Yhtä ja samaa erittäin kirkassävyistä nuottia käyttämällä kiilaten ja hidastaen jollotettu Oravan pesä saa pakenemaan takaisin hyytävään ulkoilmaan.
Vihreänsinertävä ja kiiltävä aallon näköinen Merimuseo saa luvan käydä ajanvietteestä. Aika kuluu rattoisasti muun muassa merivartioston amfibiokulkupelissä istuessa ja sen jumalatonta pörinää nauhalta kuunnellessa. Merimuseo sopii mainiosti käyntikohteeksi myös henkilöille, joiden merenkulullinen käsityskyky rajoittuu lähinnä ruotsinlaivojen seisoviin pöytiin. Siellä aihe nimittäin avautuu. Turha reissu tuskin tulee niillekään, jotka erottavat tyyrpuurin ja paapuurin toisistaan.
Seuraavana päivänä on ympyräkaupungin vuoro. Bussissa matkalla Kouvolasta Haminaan voi kuluttaa aikaansa vaikkapa laskemalla paperitehtaita. Niitä nimittäin Kymenlaaksossa riittää - tai riitti ainakin vielä marraskuun puolivälissä.
Perillä edessä on shokki: rumia ja neliskanttisia liiketaloja, tylsiä pankkeja, supermarketteja! Missä paljon puhutut bastion, hassu asemakaava ja vanhat rakennukset? Turisti selaa hermostuneena kaupungin esitettä ja saa siitä käskyn hurmaantua Haminasta, Suomen romanttisimmasta kaupungista. Helppoahan se on romantiikkaa kesällä järjestää, mutta saavupas paikalle kylmänä maanantaina. Voi nimittäin fiilinki olla silloin lähinnä inhorealistinen.
Olisihan Haminassa nähtävää. Olisi muun muassa RUK-museo, samovaarimuseo, kaupunginmuseo ja kauppiaantalomuseo, mutta alkuviikosta tai talvisin ne ovat kiinni. Siis ympyräkatuja kiertämään ja ympäristöä tutkimaan. Vastaan tulee hauskan nimisiä liikkeitä. Varaosaliike Risto Rämä ja Varsinainen valokuvaamo aiheuttavat hykerrystä.
Haminassa on charmia. Ei siitä mihinkään pääse. Voisi hyvin kuvitella kahden krinoliinihameisen hienon neidin putkahtavan hetkenä minä hyvänsä kadunkulman takaa päivänvarjoineen. Putkahtaisikin, perhana, koska hyytävässä tuulessa pitkät ja pönäkät helmat eivät olisi lainkaan pahitteeksi. Mieli tekisi jopa mennä pyytämään maastopukua lainaan varuskunnassa jotain treenaavilta sotilaspoliiseilta. Maanpuolustustietous ei valitettavasti kartu äksiisiä seuratessa, koska viereisen päiväkodin ulkona temmeltävät lapset huutavat kovempaa kuin kapiaiset. Mistä lienevätkään ottaneet mallia?
Hyytävän pikakierroksen lopputulos on, että kaupungit toisella puolella maata yllättivät positiivisesti. Liikkeellä pitäisi tosin olla autolla tai edes polkupyörällä, koska katsottavaa olisi sekä Haminassa että Kotkassa kauempanakin kuin kävelymatkan päässä. Lisäksi pitäisi olla kesä tai ainakin jokin muu viikonpäivä kuin sunnuntai tai maanantai. Tai edes enemmän aikaa.