Absoluuttinen sävelkorva saattaa johtua yhdestä ainoasta perintötekijästä, tuore yhdysvaltalainen tutkimus paljastaa. Lisäksi sen kehittymiseen tarvitaan altistus musiikille hyvin nuorella iällä.
Professori Jane Gitschierin johdolla tehtiin Kalifornian yliopistossa sävelkorvatesti runsaalle kahdelle tuhannelle ihmiselle. Heistä vajaalla kymmenesosalla oli absoluuttinen sävelkorva eli kyky tunnistaa virheettömästi sävelasteikon nuotit ilman vertailuääntä. Tutkimusta selostetaan Scientific American -lehden verkkopalvelussa.
Absoluuttisen sävelkorvan synnystä on kaksi yleistä käsitystä. Toisen mukaan se on perinnöllinen, toisen mukaan se taas opittaisiin varhaisessa lapsuudessa. Gitschierin ryhmän tutkimus vahvistaa käsitystä, että molemmat ovat oikeassa. Tarvitaan sekä oikeat perintötekijät että musiikin kuuntelua lapsuuden herkkyyskaudella.
Tuoreessa tutkimuksessa koehenkilöistä paljastui kaksi vastakkaista ryhmää. Yhdessä ryhmässä olivat ne, jotka tunnistivat sävelet lähes aina. Toisessa ryhmässä olivat ne, joitka pelkästään arvailivat eli eivät tunnistaneet säveliä lainkaan. Gitschierin mukaan tämä kertoo, että absoluuttinen sävelkorva saattaa olla yhden ainoan perintötekijän ohjaama. Sinulla joko on se tai sitten ei. Perinnöllisen valmiuden lisäksi tarvitaan kuitenkin lapsuudessa saatu kokemus musiikista.
Osoittautui myös, että absoluuttisella sävelkorvalla on taipumus liukua ylöspäin iän myötä. Iäkkäät henkilöt joilla on absoluuttinen sävelkorva kuulevat nuotit järjestelmällisesti hieman korkeammiksi kuin mitä ne ovat. Gitschier arvelee tämän johtuvan sisäkorvan kalvojen löystymisestä ihmisen ikääntyessä.
Tutkimusta aiotaan jatkaa niiden koehenkilöiden kanssa joilla on absoluuttinen sävelkorva. Heitä ja heidän sukulaisiaan tutkitaan oletetun perintötekijän löytämiseksi.