Nuot­tien hank­ki­mi­nen on sa­la­po­lii­si­työ­tä - Oulu Sin­fo­nian nuo­tis­ton­hoi­ta­ja Esa-Ta­pio Lukka etsii nuot­te­ja ympäri maail­maa

Oulu Sinfonian nuotistonhoitajan Esa-Tapio Lukan työ on pitkäjänteistä hommaa ja usein melkoista salapoliisityötä.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Oulu Sinfonian nuotistonhoitajan Esa-Tapio Lukan työ on pitkäjänteistä salapoliisityötä. Konserttinuotteja Lukka etsii ympäri maailmaa. Toisinaan nuotit löytyvät orkesterin omasta arkistosta, mutta se on jo onnenkantamoinen.

Tarvittaessa nuottien jäljittämisessä auttavat kollegat, muiden orkestereiden nuotistonhoitajat.

– Meitä ei ole Suomessa monta, mutta autamme kavereita. Homma toimii myös kansainvälisellä tasolla netissä.

Jos orkesterin ohjelmistossa on Brahmsia, Mendelssohnia tai vaikka Sibeliusta, Lukka huokaisee helpotuksesta; paljon soitettujen mestareiden nuottimateriaalia löytyy helpommin kuin vähemmän tunnettujen ja soitettujen säveltäjien.

Mutta poikkeuksia on. Sibeliuksen sävellysten oikeuksia omistavat ja hallinnoivat useat eri tahot, muun muassa tanskalainen Edition Wilhelm Hansen ja saksalainen Breitkopf & Härtel.

Jos Oulu Sinfonian ohjelmistossa on vaikkapa Sibeliuksen orkesteriteos Valse Triste, Lukka kääntyy Breitkopf & Härtelin agentin puoleen. Breitkopf & Härtel on yksi maailman suurimmista musiikkikustantamoista ja omistaa Valse Tristen kaikki oikeudet. Yhden konsertin nuottivuokra saattaa olla huomattava, tuhannen euron molemmin puolin, kertoo Lukka.

– Agentit puolestaan ovat sopineet eri kustantajien kanssa, mitä teoksia he saavat jakaa mihinkin maahan. Välillä touhu on kuin autokaupassa. Maahantuojat eli agentit vaihtuvat.

Lukka on toiminut Oulun kaupunginorkesterin – nimenmuutoksen jälkeen vuonna 2005 Oulu Sinfonian – nuotistonhoitajana lähes 20 vuotta. Nuotistonhoitajan toimenkuvaan kuuluvat myös järjestäjän tehtävät.

– Vaihdan pikkutakin lennossa ja olen järjestäjän hommissa orkesterin harjoituksissa ja konserteissa.

Edeltäjänsä, nuotistonhoitajan Pertti Haipolan tärkein työväline oli faksi. Nyt sovittajilta ja säveltäjiltä tilattuja nuotteja tulee paljon sähköisessä muodossa. Lukka kopioi nuotit ja toimittaa ne eteenpäin orkesterin soittajille tai lähettää stemmat sähköpostilla.

– Pertti ohjeisti minua soittamaan parille suomalaiselle agenteille ja tilaamaan nuotit. Silloin oli faksi, nyt netti ja lukematon määrä kustantajia.

Kevät on pitkällä ja orkesterin ohjelmatoimikunta on päättänyt jo seuraavan kauden konserteista.

Lukka aloittaa nuottien metsästämisen hyvissä ajoin ennen seuraavaa konserttikautta. Lakisääteinen raja nuottien toimittamisessa orkesterille on kaksi viikkoa ennen konserttia, mutta Lukan oma dead­line on viimeistään neljä viikkoa ennen konserttia.

– Äänenjohtajilla ja konserttimestareilla on hyvin aikaa tehdä omat merkintänsä stemmoihin. Konserttimestari viilaa jousitukset ja sormitukset paikoilleen ja minä skannaan harjoitusstemmat eteenpäin soittajille.

Oulu Sinfonian omassa arkistossa on noin 1 500 musiikkiteosta. Vanhimmat nuotit ovat Oulun Soitannollisen Seuran ajoilta 1900-luvun alkupuolelta. Osa arkiston nuoteista on kirjoitettu käsin, aikaa ennen monistuskonetta.

– Toiset soittajat ovat tarkkoja siitä, millaisia nuotteja laitan telineelle. Käsinkirjoitetut stemmat eivät kaikille passaa.

Arkiston vanhimmat nuotit eivät sovellu nykyisen orkesterin tarpeisiin. Ne ovat aikanaan tilattu Oulu Sinfonian edeltäjille, pienemmille kokoonpanoille.

Konsertin jälkeen Lukka palauttaa vuokratut nuotit kustantajalle, myös kapellimestareiden partituurit.

– Muistissa on nimeltä mainitsematon kotimainen kapellimestari, joka olisi halunnut omia partituurin. Sehän piti melkein väkisin repiä käsistä pois.

Lukka kartuttaa nuottivarastoa ja ostaa uusia, kustantajien tarkistamia nuottipainoksia, mutta myös teippailee ja paikkailee vanhoja stemmoja.

– Jos nuotit ovat meidän omasta arkistosta, se ei tarkoita sitä, etteikö esityksestä koituisi kustannuksia. Kaikesta esitetystä materiaalista orkesteri maksaa korvauksia Teos­tolle.

Musiikin käyttöön kunnat saavat Teostosta luvan koti- ja ulkomaisten säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikinkustantajien puolesta.

Onpa käynyt niinkin, etteivät orkesterin oman arkiston nuotit kelpaa kapellimestarille.

– Kapellimestari voi sanoa ei, tämä nuottieditio ei kelpaa. Teoksen tarkistetussa editioissa saattaa olla hyvin pieniä muutoksia verrattuna meidän arkiston nuotteihin. Silloin ei auta muuta kuin hankkia kyseinen editio.

Oulu Sinfonian seuraava konsertti Laulujen laulut on 28. maaliskuuta. Vain yhden konsertissa esitettävän teoksen nuottimateriaali löytyi omasta takaa. Siitä alkoi Lukan etsivätyö.

Ohjelmassa on muun muassa Mozartin kuorolle ja orkesterille säveltämä teos Ave verum corpus. Teoksen nuotit Lukka löysi Helsingistä, Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n (Suosio) keskuskirjastosta ja toimitti nuottimateriaalin myös OHO - Oulun Hiippakuntakuoroa valmentavalle Raimo Paasolle.

Pääsiäistä edeltävän konsertin ohjelmassa on myös Ralph Vaughan-Williamsin teos Flos campi(Kedon kukat), teos alttoviululle, orkesterille ja sanattomasti  laulavalle kuorolle.

– Vaikea tapaus. Kustantaja oli todella hidas ja nuotit tulivat aikataulusta jäljessä.

Järjestäjän roolissa Lukka vastaa orkesterin harjoituksista, konserteista ja vierailuista.

– Teen hommat niin valmiiksi, ettei soittajien tarvitse kuin istua ja soittaa. Lavalla on kaikki, mitä orkesteri, kapellimestari ja solisti tarvitsevat.

Vielä viime kevään konserteissa se pikkutakkiin pukeutunut mies, joka konsertin jälkeen hyökkäsi sivuovesta lavalle ja ojensi kukkakimput solisteille ja kapellimestareille, oli Lukka.

Viime syksynä huomionosoitukset loppuivat.

Miksi?

– Uusia tuulia ja ekologisuutta.