Asutko mielenkiintoisessa,
poikkeavassa tai persoonallisessa talossa tai taloyhtiössä? Ota yhteyttä toimitukseen sähköpostiosoitteella kotimaa@kaleva.fi.
Joskus Oulun rumimmaksi taloksikin nimetty Nuottalan talo Hollihaan puiston laidalla ei ole enää nimensä veroinen.
Vuonna 1946 Oulu-osakeyhtiöiden työntekijöiden asunnoiksi valmistunut 7-kerroksinen talo on pessyt julkisivuremontissa kasvonsa vitivalkoiseksi. Monelle oululaiselle onkin yllätys, että jo pitkään harmaanruskeaa väriä kantanut talo on alunperin ollut vaalea.
Koska talo on Museoviraston suojelukohde, on julkisivuremontissa etsitty osviittaa alkuperäisistä väreistä. Esimerkiksi ovisyvennyksestä löytyi merkkejä reilun sinisestä maalista, joka sai päälleen astetta tummemman sinisen.
"Valkoinen väri tuli esiin vanhoista kuvista", kertoo julkisivuremontin suunnitellut, korjausrakentamiseen erikoistunut arkkitehti Laura Sorri, joka myös asuu talossa.
Talon alkuperäinen väri ei kuitenkaan ollut ihan hohtavan valkoinen. "Väri oli eräänlainen maalarin valkea, kun seinät siveltiin aikanaan sammutetusta kalkista tehdyllä seoksella. Ajan ja sateiden myötä väri on muuttunut", kertoo talossa kaksikymmentä vuotta asunut Paavo Puhakka.
Hyvin säilynyt talo
Vuonna 1931 syntyneelle Puhakalle Heinäpää on tuttua seutua, sillä hän asui lapsena Isollakadulla. Nuottalan talo tuli tutuksi jo rakennusvaiheessa. Tuolloin teini-ikäinen Puhakka oli kesätöissä Pateniemessä ja oli mukana tuomassa rakennukselle puutavaraa.
"Kun muistetaan, että Heinäpäässä oli siihen aikaan vain matalaa puutaloasutusta ja aavalle kentälle tuli tällainen korkea talo, niin olihan se näyttävä rakennus. Kun ikkunoista iltapimeällä loistivat valot, oli talo eräänlainen Heinäpään majakka", Puhakka kuvailee ja kehuu asunnostaan avautuvaa näköalaa.
Sodanjälkeisten vuosien rakennustyömaa on sekin jäänyt mieleen. "Se oli sellaista, että ainakin tilipäivänä muurarit pysyivät iltapäivällä juuri ja juuri tellingeillä", Puhakka muistelee.
Hän onkin paikkaillut työn jälkiä asunnossaan. "Minun huoneistooni tarkoitettu hormi oli muurattu umpeen rakennusvaiheessa. Kun se porattiin auki, parani ilmastointi oleellisesti. Tässähän on painovoimainen ilmastointi. Rauhallista täällä on asua ja seinät ovat paksut, eivätkä asumisäänet kuulu", talon alkuperäisiä piirustuksia tutkinut Puhakka kertoo.
Julkisivuremontin aikana talosta ei suuria harmeja paljastunutkaan.
"Mitään isoja katastrofeja ei vuosien aikana ole tapahtunut. Suurin harmi ehkä on, että alkuperäiset ulko-ovet on hävitetty. Sen sijaan esimerkiksi rapattu pinta on pysynyt hyvänä, vaikka aikaa on kulunut 60 vuotta", Laura Sorri kertoo.
Lapsiperheet viihtyvät
Aikoinaan Nuottalaan muuttaminen oli monelle lapsiperheelle lottovoitto, sillä leikkikavereita parhaimmillaan sadan lapsen asuttamassa talossa riitti. Lapsiperheiden suosiossa talo on edelleen.
"Vieressä on Hollihaan puisto, eikä Nuottasaarenkadulla ole enää läpikulkuliikennettä, joten täällä on rauhallista. Kuitenkin keskusta on lähellä. Tämä on loistopaikka asua", kertoo puolisonsa ja kahden pienen lapsen kanssa talossa asuva Outi Uimari.
Hän etsi aikoinaan perheelleen kotia kivitalosta, ja vaikka synkän värinen Nuottalan talo vaikutti ensinäkemältä hieman pelottavalta, on koti ollut mieluinen. "Tämän jälkeen asunnon etsiminen vaikeutuu huomattavasti", Uimari nauraa.
Talon alakerta on ollut lasten valtakuntaa alusta asti, sillä tiloissa on koko ajan toiminut päiväkoti, tällä hetkellä päiväkoti Saksanpähkinä ja Montessori-päiväkoti.
