Kell' onni on, se onnen kätkeköön. Kätketty onni voi olla elämänonnea tai sitten harvinaiseksi löydöksi paljastuneita kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen nuotteja. Neljä Sibeliuksen laulukäsikirjoitusta makasi vuosikymmeniä oululaisessa pankkiholvissa.
Tässä tapauksessa on kuitenkin onnellisinta, että harvinaisuudet putkahtivat ihmisten ilmoille. Kaikella, mitä Sibeliuksen jättämiltä jäljiltä löytyy, on suuri arvo. Näitä nuotteja luultiin pitkään yksinkertaisesti kadonneiksi.
Aidoiksi osoittautuneiden nuottien löytyminen kertoo siitä, että holvien, vinttien ja muiden säilytyspaikkojen kätköissä voi miltei kenellä tahansa maata pitkiä aikoja sananmukaisesti aarteita, joiden kulttuurista tai materiaalista arvoa ei tule aina ajatelleeksi. Löydöt kannattaa antaa asiantuntijan arvioitaviksi ennen jatkopäätöksiä.
Kun Sibelius-nuotit löydettiin vasta nyt, niiden arvo on ehkä helpompi nähdä kuin olisi ollut muutama vuosikymmen aikaisemmin. Sibelius on ollut jo pitkään ikoni, jonka tuotanto ja elämä on erittäin hyvin tallennettu. Aina on kuitenkin löydettävissä uutta, joka täydentää kokonaiskuvaa.
Ei ole epäilystäkään siitä, että Sibeliuksen lempilaulajattarelleen Ida Ekmanille omistamat neljä laulua kuuluvat kansalliseen kulttuuriaarteistoon. Ensisijaista on, että kansallisomaisuus pysyy Suomessa. Sibelius on maailmalla tunnetuimpia suomalaisia, jonka tekemille harvinaisuuksille kyllä olisi ottajia. Pelkästään nimi Sibelius nostaa nuottien rahallista arvoa. Niiden kansallinen kulttuuriarvo nousee vielä korkeammaksi.
On jo toissijaisempi kysymys, minne nuottivanhukset sijoitettaisiin Suomessa. Sijoituspaikan kannalta tärkeimmät edellytykset ovat, että nuotit ovat tutkijoiden käytössä ja mielellään myös suuren yleisön nähtävissä.
Ottajiksi ovat jo ilmoittautuneet Turun Sibelius-museo ja Helsingin yliopiston kirjaston yhteydessä toimiva Suomen kansalliskirjasto. Ne ovat kelpoja sijoituspaikkoja. Jos ajatellaan sitä, missä Oulusta löydetyt aarteet olisivat parhaiten ja useimpien suomalaisten saavutettavissa, vaaka painuu Helsingin hyväksi. Riitaa aiheesta ei kannata kehittää.
On ilahduttavaa, että opetusministeriö voi tarvittaessa toimia ripeästi pitääkseen nuotit Suomessa. Takavuosilta on esimerkki siitä, että ministeriö järjesti rahoituksen, jolla Sibelius-nuotteja ostettiin talteen. Oulusta löytyneet arvokkaat nuotit ansaitsevat hyvän säilytyspaikan. Se on kulttuuriteko, jota ei voi jättää tekemättä.
paakirjoitus@kaleva.fi