Lapissa kansallispuistoissa ja retkeilyreiteillä vaeltavat pitävät kuivia polttopuita nuotiopaikoilla itsestäänselvyytenä, mutta harva tietää mitä se maksaa. Ilmaista palvelua se ei ole, sillä jokaisella klapilla on hintansa.
Nuotiolla paistettu makkara juuttuisi monen vaeltajan kurkkuun, jos tietäisi, että yhden klapin kustannukset saattavat olla jopa euron kappale.
Eikä siinä vielä kaikki. Monella on virheellinen käsitys, että metsähallituksen metsistä saadaan ilmaista puuta virkistyskäytön tarkoituksiin.
Metsähallituksen Luontopalvelut on kuitenkin tulosvastuullinen yksikkö ja se maksaa metsähallitukselta, samoin kuin yksityisiltäkin, hankkimastaan puusta markkinahinnan. Joskus metsähallituksella saattaa olla kalliimpi puu kuin yksityiseltä hankittu pinokuutio.
Luontopalvelut Lapilla on aluepäällikkö Sakari Kokkosen mukaan ongelma: Miten turvataan tulevaisuudessa polttopuuhuolto entistä vähemmillä rahoilla entistä suuremmalle kävijäjoukolle? Tämän yhtälön ratkaisemista joudutaan pohtimaan koko ajan.
Kun ympäristöministeriön ja maa-ja metsätalousministeriön kansallispuistojen ja retkeilykohteiden huoltoon antama määräraha supistui tänä vuonna 300 000 euroa, Luontopalvelun on ollut pakko vedota Käsivarressa retkeileviin.
Puun käyttöä
ei valvota
Vaeltajien toivotaan pidättäytyvän ulkona tulistelusta, jolloin polttopuita jäisi autiotupien lämmitykseen. Sen lisäksi on vähän käytettyjä tulistelupaikkoja otettu pois käytöstä erityisesti Urho Kekkosen kansallispuiston alueella.
Aluepäällikkö Kokkonen sanoo, ettei nuotiotulista pidättäytymistä valvota. Nuotion voi sytyttää, jos se on esimerkiksi vaatteiden kuivattamisen tai vilustumisen vuoksi tarpeen.
Käsivarressa puuhuollon kustannukset tulevat erityisen korkeiksi. Markkinahintaan ostettu puu kuljetetaan ensin yli sata kilometriä maanteitse ja siitä edelleen talvella moottorikelkkakuljetuksina yli 50 kilometriä. Kustannuksia kuljetuksen lisäksi tulee klapeiksi teosta ja useista käsin tapahtuvista kuormauksista.
Keinot
mietinnässä
Luontopalvelut pitää Lapissa huolta yli 200 autiotuvasta, noin 300 kota-ja laavupaikasta sekä noin 500 nuotiopaikasta. Niissä käytetään vuosittain puuta määrä, joka vastaa noin 70 täysperävaunurekkaa. Viime vuonna Lapin kohteiden polttopuu-ja jätehuolto maksoi kaikkineen 1,9 miljoonaa euroa.
Aluepäällikkö Kokkonen, puistomestari Timo Reinvuo Pyhä-Luoston kansallispuistosta sekä puistonjohtaja Pertti Itkonen kertoivat, että koko ajan mietitään ratkaisuja vähentää puun käyttöä virkistysalueilla.
Lähellä asutusta oleviin taukopaikkoihin kuljetetaan valmiita klapeja, koska päiväretkeilijät ovat urbaanimpaa väkeä kuin pitkille vaelluksille osallistuvat. Heillä ei ole välttämättä taitoa katkoa ja pilkkoa puita. Pitkille vaelluksille osallistuvat kokeneet eränkävijät sen sijaan pystyvät tekemään rangoistakin polttopuita kunhan välineet ovat paikalla.
Ihmisten toivotaan käyttävän myös autiotuvissa olevia kaasuliesiä ja omia keittimiä.
Itä-Lapissa ei polttopuusta ole puistonjohtaja Itkosen mukaan tingitty vielä yhtään paikoissa, jotka ovat aktiivisessa käytössä. Hajapaikkoja on purettu kokonaan ja painopistettä siirretty suosituimmille laavuille ja taukopaikoille. Säästöjä pyritään nipistämään muusta kuin puista, työn tuottavuutta lisäämällä ja toimintaa tehostamalla.