Heikki Porkola (toim.): Kuin mitään ei olisi tapahtunut ja muita sarjakuvia Kemin pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta 2006.
Kemin sarjakuvakilpailun sadosta koottu albumi Kuin mitään ei olisi tapahtunut luottaa ajan mittaan hyväksi koettuun, selkeään formaattiin, eikähän tämäntyyppisessä antologiassa juuri isompia kommervenkkejä voi tehdäkään.
Kokeilevuus ja uusien muotojen etsiminen näkyvät itse sarjoissa, jos ovat näkyäkseen.
Tosin niissäkään Kemi-albumi ei heittäydy yltiöpäiseksi, mutta kooste tarjoaa kyllä kautta linjan hyvää sarjakuvaa.
Tavan mukaan kilpailupotin jakoivat suomalaiset ja ruotsalaiset keskenään, Tanska ja Norja jäivät tiiron osille. Samoin jo aiemmin huomattu naispiirtäjien nousu näkyy, jakauma on kohta fifty-fifty.
Kotimaisista tekijöistä monet ovat tuttuja jo muista yhteyksistä, kuten Hanneriina Moisseinen ja Kaisa Leka. Moisseinen sai vastikään julkisuuteen ronskeista kansantarinoista kootun Sen synty -albumin. Hän vei Kemin kilpailun novellisarjan palkinnon neljällä temaattisesti yhteen kytkeytyvällä tarinallaan.
Moisseisen kuvailmaisu ei ole perinteisintä mahdollista. Noissa muistelmanomaisissa episodeissa eri tekniikkojen yhdistely toimii mainiosti: erityisesti värien käyttö on hallittua. Eniten hänen töissään vakuuttaa kuitenkin tarinankertojan kyky, nolostumisen ja häpeän tuntoihin liittyviin kokemuksiin lomitetaan huumoria.
Huumoria löytyy samaten novellisarjan toiseksi tulleesta ruotsalaisen Malin Billerin työstä Minun ystäväni. Myös Biller kertoo muistelman, mutta niin piirrosjälki kuin huumori on karskimpaa ja omassa lajissaan jo koeteltua: kärjistäminen kutkuttaa silti.
Anna Muhosen Suukkoja, Hilma vetoaa hienovaraisuudellaan. Tuomaristo kiittelee käsikirjoituksen kykyä säilyttää salaisuus, asian voi toki tulkita niinkin.
Kunniamaininnoille jääneet Kaisa Lekan Tällaista voi tapahtua vain Amerikassa ja Nickan Jonassonin Pitää vaan purra hammasta menevät tummemmalle puolelle. Kuitenkin Lekan kohdalla näkökulma säilyy omakohtaisuudesta huolimatta - tai ehkä juuri sen ansiosta - ilmavana: se, mikä olisi voinut olla ahdistavaa draamaa, muuttuu jos ei täydeksi vastakohdaksi, niin toiseen viritykseen.
Tekijöiden kiinnostus strippimuotoon on ollut jo pitkään laskusuuntaista. Nyt kilpailutöistä noin neljännes oli niitä. Radek Karkulowskin ja Markus Mäkelän Odotusaikamiehet liikkuu stripeissä harvemmin käsitellyn aiheen ympärillä: aiheena on miesten asema ja tunnot vauvan odotuksen kuluessa. Tekijöiden ote on teemaan liittyen miellyttävän pehmeä, lämmin ja positiivinen yhtä lailla piirrostyön kuin sarjojen loppukoukkujen suhteen.
Malin Biller vei pisteet kotiin strippisarjassakin. Lyhyessä muodossa hänen omaleimainen huumorinsa toimii vielä paremmin kuin novelleissa: ihmiskuva on häijynpuoleista, temaattinen kirjo ilahduttaa laveudellaan.
Saman sukuiseen häijyyteen nojaa Pertti Jarla Karl-Barks-Stadt -stripeissään, satiirisuuteen vivahtava ilkeys on tunnetusti ehtymätön huumorin lähde.