Vanhusten hoidosta on puhuttu varmaan niin pitkään kuin vanhuksia on ollut olemassa, siis aika kauan. Aina se on ollut jotenkin retuperällä.
Joskus takavuosina ruotimuoreja ja -vaareja pidettiin uuninpankolla, jossa oli yleensä aika lämmintä, mutta virikkeitä vähänlaisesti. Nykyisin heitä pidetään vanhainkodeissa, joissa on sekä lämmintä että virikkeitä, mutta alituinen puute hoitajista -- ja vaikka heitä onkin, he valittelevat palkkansa pienuutta ja työn raskautta.
Olisiko siis aika muuttaa koko ajattelutapaa, siirtyä vanhustenhuollosta nuorisonhuoltoon? Laitoshoitovaihe siis hoideltaisiin pois tieltä jo elämän varhaisessa vaiheessa.
Jos vanhainkodissa vietetään keskimäärin kymmenen vuotta, tuo vaihe voitaisiin sijoittaa vaikkapa heti koulun ja armeijan jälkeen. Se olisi kaikin puolin otollista, sillä nuoret ovat yleensä parempikuntoisia kuin vanhat, joten heitä olisi helpompi hoitaa. Parhaassa tapauksessa he voisivat hoitaa itse itsensä. Tai vaikka eivät hoitaisikaan, hoitajiksi voitaisiin palkata vanhoja, joiden palkan ei tarvitsisi olla häävi, koska heillä on pohjalla eläkkeensä.
Myös hoidokeille koituisi hyötyä, kun heidän ei tarvitsisi keskenkasvuisina ja kokemattomina lähteä hortoilemaan työttömyyskortistoon ja kaduille pahantekoon. Kapakat, nakkijonot ja liikenne rauhoittuisivat olennaisesti, kun niistä puuttuisivat nuoret.
Laitokseen jonottamisen ja kymmenen vuoden hoidon jälkeen asiakkaat olisivat reilusti yli kolmikymppisiä kypsiä kansalaisia, joilla olisi riittävästi elämänkokemusta työelämään. Rauhaisan laitosvaiheen jälkeen keski-ikäinen kansalainen on varmasti niin reippaassa kunnossa, että pystyy melkein mihin työhön tahansa.
Missään vain ei toistaiseksi ole nuortenkoteja eikä edes keski-ikäistenkoteja. Sellaisia siis pitää ruveta perustamaan.
Suomessa on vielä runsaasti rakentamattomia raikkaita mäntymetsiköitä, joihin nuortenkodit mainiosti sopivat. Kukkaistutuksilla, kretonkiverhoilla ja pirteillä graffiteilla niistä saadaan pienelläkin rahalla aika näyttäviä.
Nuortenkodin päiväohjelma tulee suunnitella siten, että asiakkaat viihtyvät ja ovat tyytyväisiä, mutta kuitenkin pysyvät järjestyksessä.
Aamuherätys voi olla kuudelta, jolloin myös ovet avataan ja jaellaan ensimmäiset rauhoittavat. Perjantaiaamuisin lisäksi vaihdetaan kalsarit ja kuukauden neljäntenä maanantaina lakanat.
Puuron jälkeen käydään pienellä kävelylenkillä, sauvojen ja rollaattorien kanssa tai ilman. Sitten seuraa muutama tunti askartelua, esimerkiksi ristipistotöitä tai pientä nikkarointia.
Lounaan jälkeen varataan hiljainen tunti ruokalevolle ennen viihdetuokiota, jolloin kokoonnutaan päivähuoneeseen kuuntelemaan ikäluokalle sopivaa ääneenluentaa tai pelaamaan bingoa. Päivällisellä saadaan vuoropäivin makaronivelliä ja lihaperunamuusilaatikkoa porkkanaraasteen kera, ja sen jälkeen voidaan vielä katsella tunti Mielensäästäjää, jos digi-tv saadaan toimimaan.
Hiljaisuus tulee heti unilääkityksen jälkeen kahdeksalta, jolloin myös henkilökunta yökköjä lukuun ottamatta lähtee kotiin ja ovet suljetaan.