Keskustelu nuorten väkivallasta ryöpsähti käyntiin äskettäin Helsingin Viikissä tapahtuneen räikeän pahoinpitelyn takia. Siinä 15-vuotias tyttö hakkasi 14-vuotiaan tytön.
Tapauksessa on puhuttanut kaksi asiaa: ensinnäkin se, että kyse oli tyttöjen väkivallasta, toiseksi se, että nuorten joukko vain seurasi pahoinpitelyä sivusta.
Tällaisten tapahtumien taustalla oleviksi syiksi mainitaan esimerkiksi kotien sisältä nousevat ongelmat, yhteiskunnan yleisen ilmapiirin kylmyys, aikuisten antamat mallit, tytöillä tarve saada hyväksyntää miehisessä maailmassa. Muita yleisiä selityksiä ovat nuorten miesten elämän näköalattomuus, viina ja huumeet, rasismikin. Keskiviikon Kalevan uutinenhan kertoi, kuinka 16-vuotias poika potkittiin Kuusamossa kävelykyvyttömäksi. Väkivallan ja kiusaamisen taustalla on pojan äidin syntyperä.
Useimmiten häiriökäyttäytymisen taustatekijät tulevatkin usealta suunnalta. Tämä tekee ongelman juurimisen vaikeaksi.
Myös oikean kuvan piirtäminen tämän hetken tilanteesta on työlästä. Poliisin teettämän valtakunnallisen turvallisuustutkimuksen mukaan 20-24-vuotiaista miehistä lähes joka viides on kokenut väkivaltaa kolmen viime vuoden aikana. Osuus on aiemmasta selvästi kasvanut.
Toisaalta tilastojen mukaan 15-vuotiaiden tekemät väkivaltarikokset ovat viime vuosina vähentyneet. Tämä koskee myös tyttöjen väkivaltaisuutta. Ainakin se näkemys, että nykyinen nuori sukupolvi on edellistä pahempaa, on huteralla pohjalla.
Silti nuorten väkivaltaiseen käytökseen on syytä puuttua tarmokkaasti. Se on parhaaksi myös aggressiivisille nuorille itselleen. Väkivallan omaksuminen konfliktien ratkaisukeinoksi ei johda hyviin seurauksiin kenenkään elämässä.
Kiintoisan näkökulman asiaan toi viime viikolla Kelan tutkimusprofessori Raimo Raitasalo. Hän pitää huonona sitä, että väkivaltaan syyllistyvät voivat jäädä ilman rangaistusta. Helsingin Sanomissa haastatellun Raitasalon mukaan rangaistus osoittaa, että käyttäytymisellä on rajat.
On hyvä, että joku sanoo tällaisen asian ääneen. Tätä nykyä nuoren oma vastuu häivytetään liian usein puhumalla vain taustalla olevista, usein vaikeasti hahmottuvista syistä.
Ei Raitasalokaan pelkkien rangaistusten voimaan käytöshäiriötapauksissa usko, vaan hän korostaa myös psykologista hoitoa. Tarvitaan siis paneutumista niin syviin syihin kuin sen osoittamista, että väkivalta kääntyy vahingoksi myös tekijälleen.
paakirjoitus@kaleva.fi