Työttömyysjaksot kasautuivat 90-luvulla samoille henkilöille. Työelämään 80-luvun lopulla siirtyneistä nuorista ainoastaan puolet selvisi ilman työttömyyskokemuksia. Toiselle puolelle työttömyys tuli hyvinkin tutuksi. Tähän tulokseen päätyi johtava ekonomisti Kari Hämäläinen tutkimuksessa, jossa hän tarkasteli vuonna 1988 koulutuksensa päättäneiden työmarkkinauria vuoteen 1998 saakka.
Viime vuosikymmenen aikana työttömyys muuttui entistä pysyvämmäksi. Tarkastelujakson alussa edellisen vuoden työllisistä vajaa kymmenes oli seuraavan vuoden lopulla työttöminä. Vastaava osuus edellisen vuoden työttömistä oli lähes 40 prosenttia. Kymmenen tarkasteluvuoden aikana tämä 30 prosenttiyksikön ero lähes kaksinkertaistui.
Yksilöerot (ikä, koulutus, motivaatio jne.) selittävät 60 prosenttia havaitusta työttömyyserosta. Loppuosa johtuu työttömyyden tilariippuvuudesta, jonka perusteella nykyinen työttömyys ruokkii tulevaa työttömyyttä. Todennäköisyydeksi muutettuna edellisenä vuonna työttömänä ollut henkilö on keskimäärin 20 prosenttiyksikköä suuremmalla todennäköisyydellä työttömänä myös seuraavana vuonna kuin täsmälleen vastaavat ominaisuudet omaava henkilö, joka oli edellisen vuoden lopussa työllisenä.