Nuorilla on taipumus luottaa pärjäämiseensä, vaikka ympärillä ei menisikään hyvin. Hälytyskellojen pitäisi soida, sillä nyt usko tulevaisuuteen on heikentymässä.
Taloudellisten näkymien epävarmuus ja siihen liittyen suuri nuorisotyöttömyys lienevät syitä siihen, että yhä useampi nuori ei usko elämässä pärjäämiseen enää yhtä lujasti kuin menneinä vuosina.
Kansallisen nuorisotutkimuksen mukaan nuorten maailma ei näytä niin auvoiselta kuin aikaisemmin. Tämän on syytä herättää huolta, sillä ellei nuorilla ole uskoa tulevaisuuteen, kenellä sitten on. Yleensä nuorten arviot omasta tulevaisuudestaan ovat varsin myönteisiä, vaikka maan näkymät eivät näyttäisikään yhtä hyvältä.
Samaan aikaan tulevaisuudenuskon horjumisen kanssa myös luottamus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on heikentynyt. Kun nuoret eivät näe tulevaisuuttaan hyvänä eivätkä usko kykenevänsä vaikuttamaan yhteiskunnallisen osallistumisen kautta, näkymä on melko lohduton, ellei tästä kyetä ottamaan opiksi ja tehdä jotain.
Suomalaisten nuorten arvoja, asenteita ja elämäntapaa on tarkasteltu kansallisin nuorisotutkimuksin vuodesta 2004 lähtien. Tutkimuksen kohteena ovat olleet 15–30-vuotiaat. Tämänkertainen selvitys tehtiin viime keväänä ja siihen osallistui toistatuhatta nuorta.
Tutkimustuloksissa näkyy taloudellisen epävarmuuden heijastuminen nuoriin. Yli puolet nuorista ilmaisee huolensa maan taloustilanteesta. Enää ei koeta itsestään selvänä, että tekevälle löytyy työtä. Eikä sitäkään, että koulutus olisi automaatti päästä haluamiinsa ansiotöihin aikuisena.
Jos kehitys jatkuu tätä vauhtia eikä koulutus, ei edes useamman tutkinnon suorittaminen, ole enää tae töihin pääsystä, voi vain arvailla, mitä vaikutuksia tällä on nuorten ihmisten mielialoihin ja käyttäytymiseen.
Taloudellinen epävarmuus on jättänyt jälkensä jo arvomaailmaan. Raha ja varallisuus eivät ole samassa huudossa nuorten keskuudessa kuin taannoin. Päinvastoin. Kritiikki ahneutta ja ylikaupallisuutta vastaan on kasvanut.
Terve ilmiö on, että nuorilla ihmisillä on muitakin arvoja ja ihanteita kuin rahan perässä juokseminen. Mutta asennemuutos voi viestiä tietystä antautumismielialasta. Taloudellisen toimeliaisuuden kasvattaminen kun vaatii pientä rahankiiltoa silmiin.
Jos taloudellista hyvää ei ole saatavilla, on luonnollista, että nuoret haluavat rakentaa elämäänsä jonkin sellaisen varaan, joka on mahdollisuuksien rajoissa.
Vaikka raha ja varallisuus eivät olekaan tavoitelistan kärjessä, arvostaa puolet nuorista kuitenkin itsensä hemmottelua. Siinä mielessä he ajattelevat itseään. Hyvän olon toki voi saavuttaa lukemattomin tavoin; muutenkin kuin rahan voimalla.
Nuorisotutkimuksessa varsin lohdullinen viesti on se, että lähes yhdeksän kymmenestä pitää velvollisuudentuntoisuutta ja sovituista asioista kiinnipitämistä tärkeinä asioina.
Nämä ovat samoja periaatteita, joita kaikissa ikäluokissa arvostetaan. Ne ovat myös arvoja, joista me suomalaiset olemme halunneet, että meidät tunnetaan maailmalla.