Kajaani Eri maiden kokemuksia nuorten rikoskierteen katkaisemisesta vaihdetaan Kriminaalihuoltolaitoksen Kajaanin toimiston isännöimällä kokousviikolla. Mukana on nuorisorikollisten elämänhallintaan tähtäävien hankkeiden edustajia Englannista, Pohjois-Irlannista, Hollannista ja Kreikasta.
Ongelmat ovat samoja joka puolella Eurooppaa, joten hyvät kokemukset kannattaa hyödyntää eikä toistaa samoja virheitä mitä muualla on tehty.
Nuorisorikollisuus lisääntyy kaikkialla, mutta erilaisilla menetelmillä nuorten uusintarikollisuutta on saatu vähennetyksi.
Kainuussa on menossa nuorten Rikoskierre seis-hanke, jolla pyritään tukemaan vankilasta vapautuvia ja toisaalta puuttumaan nopeasti 15-18-vuotiaiden ensimmäisiin rikoksiin. Tavoitteena on auttaa vankilasta vapautuvia normaaliin elämään, työhön ja päihteettömyyteen. Yhteistyössä ovat mukana kunnat, poliisi ja oikeuslaitos, päihdehuolto, vankila sekä erilaiset nuorisoalan järjestöt.
Kriminaalihuoltolaitoksen johtaja Maija Kukkonen painottaa, että nuorisorikollista ei auta, että hänelle antaa työn ja asunnon. Ilman asennetyötä hän menettää ne, joten tarvitaan asenteisiin ja ajatteluun vaikuttavaa toimintaa.
Esimerkiksi Englannissa nuorten rikosten uusimislukuja on saatu hieman alenemaan ohjelmilla. Siellä on huomattu, että nuoret uusivat rikoksia herkimmin kuuden viikon kuluessa vankilasta vapautumisesta. Siksi sopeuttamistyön on alettava saumattomasti heti vapautumisen jälkeen.
Äärilaidasta
toiseen
Iso-Britannian nuorisorikollispolitiikan virheistä voi oppia, Linda Pizani-Williams sanoo. Siellä nuorisorikollisuus kasvoi ongelmaksi jo 1950-luvulla ja on mittavampaa kuin vaikka Suomessa. Naisten osuus kasvaa huolestuttavasti.
"Nuorisorikollisuuden juuret ovat talouslamassa, kun perheissä isä on työtön ja ehkä isoisäkin, nuori ei innostu koulunkäynnistä ja saattaa jopa jännityksenkin vuoksi ajautua rikollisuuteen. Työ nuorisorikollisten sopeuttamiseksi alkoi hyvin vapaamielisenä, heillä tarjottiin virikepuuhia eikä vaadittu kuria. Sitten tuli täyskäännös 1980-luvun alussa, nuorisorikollisia suljettiin laitoksiin, joissa pidettiin armeijamaista kuria", Pizani-Williams kertoo.
Se ei toiminut, vaan johti kaaokseen. Nyt kokeillaan muun muassa tukihenkilömenetelmää erilaisissa ympäristöissä, suurkaupungissa, teollisuusalueella sekä maaseudulla.
Pizani-Williams ja Mark Walsh työskentelevät Kentissä mentor- eli tukihenkilömenetelmän parissa. Hyvä tavoite on, että kymmenen vuoden kuluttua jokainen nuorisorikollinen saisi oman mentorinsa.
Paras olisi, jos mentor aloittaisi nuoren kanssa jo kun vankilatuomio alkaa.
"Mentor on vapaaehtoinen, samasta elinympäristöstä kuin nuori, eikä viranomainen. Mentoreita koulutetaan ja heidän taustansa tarkistetaan. Mentor antaa nuorelle roolimallin ja opastaa, miten aggressioita voi purkaa tekemättä väkivaltaa. Mentorille nuori voi puhua tasavertaisena, ja itsetuntokin nousee", Pizani-Williams selittää.
Sopeuttamisyksikkö
jäi pois
Esimerkiksi Kreikassa ei nuorisorikollisten sopeuttamista tunneta. Vankilat keskittyvät turvallisuuteen eikä sosiaalityötä tarjota, mutta toiminta vankien työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi on alkamassa.
Suomessa Kriminaalihuoltoyhdistyksen muuttuminen oikeusministeriön alaiseksi laitoksi vuosi sitten jätti työllistämistyön vähemmälle.
Yhdistyksen sopeuttamisyksikkö jäi uuden organisaation ulkopuolelle.
Nyt Kainuussa toimiva Rikoskierre seis onkin ainoa meneillään oleva työllistämiskokeilu kriminaalihuollossa. Sitä ennen Kainuussa toimi Mestari-kisälli-hanke, joka tarjosi nuorisorikollisille mentorin tapaisen henkilön tukemaan esimerkiksi ammatin oppimisessa.