Poliitikon tehtävien arvostuksen ja houkuttavuuden väheneminen voi olla Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen tutkijan Mari K. Niemen mukaan yksi selvä syy nuorten kansanedustajanaisten luopumisaaltoon. Politiikka ja poliitikot ovat saaneet niskoilleen paljon lokaa viime aikoina.
"Ei voi sanoa, etteikö olisi ollut aihetta: onhan tässä ollut näitä vaalirahoitukseen liittyviä asioita ja yksittäisiin poliitikoihin kohdistunutta kielteistä julkisuutta. Sitä voi miettiä näiden poisjäävien osalta."
Muun muassa Hannakaisa Heikkinen (kesk.) on sanonut kokeneensa, että politiikkaa ja poliitikkoja ei arvosteta. Niemi arvioi, että taantumakin on voinut lisätä kriittisyyttä kansanedustajia kohtaan.
"Nyt ei ole ollut kauhean suosittuja päätöksiä tehtävänä. Sillä on taatusti ollut vaikutuksensa poliitikkojen työssä jaksamiseen ja siihen, miten palkitsevalta työ tuntuu."
Pintajulkisuus harmittaa
Poliitikot ovat esillä hyvin usein isona kollektiivina nimenomaan kielteisissä asioissa. Sitä taustaa vasten oma entinen ammatti voi tuntua paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin poliitikon uran jatkaminen.
"Jos kysytään, millainen on poliitikko yleensä, kansalaisilla voi olla ensimmäisenä mielessään kymmenen adjektiivia, jotka liittyvät esimerkiksi oman edun tavoitteluun ja kyynärpäätaktiikkaan. Ihan huolimatta siitä, että monet ovat äänestäneet mielestään hyvän oman edustajan eduskuntaan", Niemi pohtii.
Heikkinen on kertonut tympääntyneensä kansanedustajan huonoon julkiseen kuvaan, joka ei vastaa arkea eikä valtavaa työmäärää. Ennen hän koki olleensa rakastettu sairaanhoitaja ja pidetty esimies, nyt yksi 200 kelmistä.
"Varmasti työ on vaativaa ja raskasta: se vaatii paneutumista ja sitoutumista, joudutaan asumaan eri paikkakunnalla ja seuraavissa vaaleissa pitää aina hakea omaa työpaikkaa uudestaan", Niemi sanoo.
Kahden kauden jälkeen lopettava Satu Taiveaho (sd.) sanoo päätöksensä osasyyksi juuri kansaedustajiin liitetyn kielteisen julkisuuden. Erityisesti vaalirahakohu on lisännyt mielikuvaa, että kansanedustajat ovat roistoja.
"Minä en jaksa enää vastaanottaa sitä kauheaa kritiikkiä, jota ihmiset esittävät kansanedustajia kohtaan", sanoo puolestaan ehdokkuuden hylännyt Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Riikka Moilanen (kesk.).
Oululaisten keskustalaisten yhtenä ääniharavana pidetty Moilanen ilmoitti tällä viikolla, että ei halua ehdokkaaksi ensi keväänä. Hän toimi kansanedustajana vuosina 2003-2007 ja jäi täpärästi rannalle kolme vuotta sitten. Hän on pettynyt tämän vaalikauden kohuihin, jotka ovat vieneet huomiota varsinaiselta asialta.
"Kansanedustajan työssä näyttää vallitsevan pinnallinen julkisuushakuisuus. Nyt pitäisi puhua vakavista aiheista ja tehdä niiden eteen töitä, kun Suomi on tässä tilanteessa. Asiat jäävät varjoon, ja ihmisillä on loppunut usko kansanedustajiin."
Syitä arvostuksen lopahtamiseen hän näkee monessa suunnassa, ja suurelta osin tilanteen ovat aiheuttaneet kansanedustajat itse. Toisaalta pintajulkisuuden ja asian välillä tasapainottelu on vaikeaa.
"Aika on nyt sellainen, että ihmiset tykkäävät lukea juorumaisia juttuja. Jos sellaisista jutuista kieltäytyy kokonaan, ihmiset ihmettelevät, että missä sinä olet, kun et näy lehdissä. En minä pääse lehtiin sillä, että ajan jotakin tiukkaa asiaa."
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!